Täti Vihreä, täti Ruskea ja täti Lila
Pienen vanhan puutarhan keskellä seisoi talo, jossa asuivat kolme tätiä: Täti Vihreä, Täti Ruskea ja Täti Lila. Heidän luonaan asuivat myös lapset, Petter ja Lotta. Usein kylään tuli Setä Sininen sinisessä takissaan ja lempeässä hymyssään.
Kaikilla tädeillä oli oma tapansa hoivata ja auttaa. Täti Vihreä rakasti puutarhaa. Hän jutteli omenapuulle ja kuiskasi ruoholle: “Kasvakaa, rakkaat.” Kun tuuli puhalsi, hänen vihreä huivinsa hulmusi kuin lehti.
Täti Ruskea piti keittiöstä. Hän sekoitti taikinaa, paistoi pullia ja keitti kaakaota, joka tuoksui lämpimältä kodilta. Hänen ruskeat patansa kilisivät iloista säveltä.
Täti Lila oli pehmeä ja hieno. Hän ompeli silkkinauhoja, korjasi pikkureikiä sukissa ja kertoi satuja, joissa oli violetteja iltataivaita ja pieniä ihmeitä. Hänen lilanvärinen hameensa kahisi hiljaa kuin kuiskaus.
Eräänä aamuna oli vielä vähän lunta maassa. Linnut olivat nälkäisiä. “Tarvitsevatko he meitä?” kysyi Lotta.
“Tietysti”, sanoi Täti Vihreä. “Kaikki tarvitsevat joskus pienen avun.”
Petter kantoi siemensäkin, Lotta toi pähkinöitä. He ripustivat talipalloja pihan koivuun. Varpuset tulivat ensin, sitten talitiaiset. “Piip, piip, kiitos!” lapset kuvittelivat lintujen sanovan. Petter pudotti muutaman siemenen maahan.
“Ei haittaa”, sanoi Täti Vihreä ja hymyili. “Luonto löytää ne.”
Iltapäivällä Täti Ruskea huikkasi keittiöstä: “Kuka haluaa muusata banaaneja ja sekoittaa taikinaa?” Petter ja Lotta nostivat kädet ylös. “Minä! Minä!”
He pyörittivät pikkuruisia pullapalloja. Yksi pulla pyörähti pöydältä lattialle.
“Ei se mitään”, sanoi Täti Ruskea. “Kokeillaan uudelleen. Oppiminen on kuin taikina: sitä pitää vaivata.” He nauroivat ja tekivät uuden, vieläkin pyöreämmän pullan.
Illalla Täti Lila silitti lasten hiuksia. “Huomenna tulee Setä Sininen käymään”, hän kuiskasi. “Mitä jos tehtäisiin hänelle yllätys?”
“Joo!” huudahti Lotta. “Yllätys!”
Aamulla koko talo supatti. Täti Vihreä haki kuusenhavunoksia ja vihreitä oksia maljakkoon. “Luonto juhlii kanssamme”, hän sanoi.
Täti Ruskea leipoi pienen kakun. Hän levitti päälle suklaakreemiä. “Tämä maistuu ystävyydelle”, hän sanoi ja nuolaisi lusikkaa, ihan vähän vain.
Täti Lila ompeli pienen lilan ruusukkeen. “Tämä on Setä Siniselle. Hän muistaa aina kysyä, mitä muille kuuluu.”
Petter ja Lotta piirsivät kortin. Kortissa oli talo, puu ja viisi pientä sydäntä: yksi jokaiselle. He kirjoittivat hitaasti: “Kiitos että olet meistä huolta.” Sanoista tuli vähän kierot, mutta sydämet olivat suorassa.
Sitten tapahtui pieni kommellus. Lotta halusi auttaa ja kantoi kaakaokannua pöytään. Kannu heilahti, kaakaota läikkyi pöytäliinalle.
Lotta jähmettyi. “Voi ei.”
Täti Ruskea taputti olkapäälle. “Onni on, että liina tykkää pesusta.” He hakivat liinan, jossa oli ruskeita ruutuja. “Katso! Nyt juhlamme on entistä ruskeampi.” Lotta hymyili varovasti ja pyyhki lattian. Petter toi uuden kupin.
Silloin ovikello soi. “Kukahan se on?” Petter kuiskasi, vaikka kaikki tiesivät.
Setä Sininen astui sisään. “Hyvää päivää, ystävät!” Hänen sininen takkinsa kimmelsi kuin iltataivas. Kaikki huusivat: “Yllätys!”
Pöydällä loisti vihreitä oksia, ruskea kakku ja lila ruusuke. Petter ojensi kortin. Lotta ojensi ruusukkeen.
Setä Sininen oli hetken hiljaa. “Tässä talossa jokainen muistaa toiset. Se on suurin yllätys ja paras lahja.”
He joivat kaakaota, söivät pullaa ja nauroivat. Täti Lila kertoi pienen sadun iltatuulesta, joka kantoi kiitokset taivaalle. Täti Vihreä opetti, miten linnuille jätetään vettä vielä keväthankien aikaan. Täti Ruskea näytti, miten tiskataan yhdessä: yksi huuhtoo, yksi kuivaa, yksi pinoaa.
Kun ilta tuli, Petter ja Lotta kiipesivät pehmeisiin sänkyihin. “Tänään me autoimme”, Lotta kuiskasi.
“Niin teitte”, sanoi Täti Vihreä ja asetteli peiton. “Pienet kädet tekevät suuria tekoja.”
“Näin”, lisäsi Täti Ruskea ja sammutti lampun. “Ja jos kaakaota läikkyy, me pyyhimme sen yhdessä.”
“Näin”, hyrähti Täti Lila. “Ja jokainen päivä on pieni juhla, kun muistaa olla kiltti.”
Ulkona tähdet syttyivät. Sisällä talo hengitti rauhaa. Ja vau, miten kauniisti vihreä, ruskea ja lila sopivat yhteen sinisen kanssa, aivan kuin ystävyys, joka pitää kaiken koossa.
