Tess veti kiiltävät saappaat jalkaansa ja kurkisti karsinaan. Hänen poninsa Sunny kohotti pehmeän, samettisen nenänsä ja antoi iloisen hörähdyksen.

"Valmiina, Sunny?" Tess kysyi. "Tänään on näytöspäivä!"

Sunny heilautteli korviaan. Hänen harjansa oli letitetty sinisillä lankaruseteilla, jotka pomppivat, kun hän pudisti päätään. Tess harjasi häntä, kunnes hänen turkkinsa loisti kuin lämmin hunaja. Navetta tuoksui heinältä ja omenaviipaleilta. Ulkona linnut lauloivat, kun peräkärryn ovi avautui klonkahduksella.

Näytöskentällä niitty oli täynnä kirkkaita värejä. Oranssit kartiot seisoivat kuin ystävälliset puut. Pieni ristikkoeste näytti sateenkaarisilalta. Sininen matto teki teeskennellyn lätäkön. Nauhat lepattivat valkoisessa aidassa, ja pieni kello roikkui maaliviivalla.

Rouva Kiuru, valmentaja, vilkutti. "Hyvää huomenta, Tiimi Tess! Hyvää huomenta, Sunny!" Hän naputti hattuaan. "Muistakaa, hitaasti ja vakaasti. Kantapäät alas. Hengittäkää."

Tess johdatti Sunnyn lämmittelykenttään. "Kävele eteenpäin, kiitos", hän sanoi, aivan kuten rouva Kiuru oli häntä opettanut. Klip-klop, klip-klop, askelsivat Sunnyn kaviot. He harjoittelivat pysähtymistä. "Hoo." He harjoittelivat ravaamista. "Ravi eteenpäin!" Tess piti ohjaksista vakaasti pienillä käsillään ja otti pitkän, rohkean hengityksen.

Milo ja hänen poninsa, Pepper, ravasivat ohi. "Onnea!" Milo huusi.

"Sinulle myös!" Tess huusi takaisin. Hän taputti Sunnyn kaulaa. Sunnyn harja kutitti hänen hansikaansa.

Sitten raidallinen lippu pienen esteen lähellä läpätti, läpä-läpä! Sunny säikähti ja syrjähteli sivulle. Tess horjui mutta istui pitkänä. "Se on okei", hän kuiskasi. "Se on vain läpättävä lippu."

Rouva Kiuru käveli heidän luokseen. "Anna hänen katsoa", hän sanoi. "Anna hänen ajatella. Olette tiimi."

Tess hengitti syvään. "Me voimme olla rohkeita yhdessä", hän kertoi Sunnylle. Hän antoi Sunnyn venyttää kaulaansa nuuhkiakseen lippua. Sunny puhalsi ulos lämpimän höös. Lippu läpätti taas, mutta nyt se oli vain läpättävä asia, joka teki hauskan äänen.

"Hyvä poika", Tess sanoi. "Kokeillaan pientä estettä." Sunny pisti korvansa pystyyn. He ravasivat ristikkoesteen luo ja pompsivat yli pehmeällä töm. Tess kikatti. "Me hyppäsimme sateenkaaren!"

Pian oli aika. Ääni kuulutti kaiuttimesta: "Numero seitsemän, Tess ja Sunny, kenttään!"

Tessin vatsa tuntui kuplivalta kuin inkiväärivirvoitusjuoma. Hän puristi Sunnyn kylkiä hellästi. "Kävele eteenpäin", hän kuiskasi. He ohittivat portin, ja maailma muuttui vihreäksi ympyräksi, jossa näkyivät kirkkaanoranssit kartiot, sininen lätäkkö ja pieni este. Ihmiset taputtivat pehmeästi. Sunnyn korvat heilahtivat eteenpäin.

"Rata alkaa", rouva Kiuru huusi ulkoa. "Te pystytte tähän!"

"Ensin mutkittelu", Tess kertoi Sunnylle. He ravasivat vasemmalle, oikealle, vasemmalle kartioiden välissä. "Hyvä poika!" Kartiot olivat lähellä, mutta Sunny astui varovasti, ja hänen kavionsa napauttivat ruohoa kuin rumpuja.

Seuraavaksi tuli liitulaatikko maassa. "Pysähdy", Tess sanoi. Sunny pysähtyi niin, että kaikki neljä kaviota olivat laatikon sisällä. Tess laski: "Yksi... kaksi." Hän taputti Sunnyn kaulaa. "Kävele eteenpäin."

Teeskennelty lätäkkö kimalteli sinisenä. Sunny räpytteli silmiään. Tess tunsi Sunnyn ajattelevan. "Se on järvi ankoille", hän sanoi, "Mutta me olemme vuoristoponit tänään." Hän hengitti syvästi. "Ravi eteenpäin!" Sunny hörähteli, sitten astui, astu-astu yli. Väkijoukko antoi pienen hurrauksen.

Viimeinen este oli pieni ristikkoeste lähellä läpättävää lippua. Sunnyn korvat kallistuivat. Tess katsoi sinne, minne halusi mennä – yli sateenkaaren ja kohti kelloa. "Me voimme tehdä sen", hän kertoi Sunnylle. "Olen kanssasi." Hän laski pehmeästi: "Yksi, kaksi. Yksi, kaksi."

Sunny otti rohkean henkäyksen. Sunnyn olkapäät nousivat. He hyppäsivät pienen esteen popilla! Lippu läpätti, mutta nyt se kuulosti suosionosoituksilta. Tess nauroi ääneen.

He ravasivat kellon luo. Tess kumartui ja soitti sitä – ding!

Kentän ulkopuolella Milo taputti. Rouva Kiuru säteili. "Kaunista ratsastusta", hän sanoi. "Kuuntelitte. Hän kuunteli. Tiimityötä."

Palkintojenjaossa ystävällinen tuomari antoi Tessille nauhan, joka oli aurinkoisen sitruunamelonin värinen. "Parhaille kumppaneille", tuomari sanoi. "Olitte sujuvia ja rohkeita."

Tess kiinnitti nauhan Sunnyn kuolaimeen. "Se sopii harjaasi", hän kertoi Sunnylle. Sunny murskasi porkkanan ja töni pehmeän nenänsä Tessin olkapäähän.

Kotimatkalla Tess nojasi poskensa Sunnyn lämpimään kaulaan. "Me teimme sen", hän sanoi.

Sunny huokaisi iloisen, puhisevan huokauksen. Klip-klop, klip-klop he menivät, valmiina seuraavaan näytöspäivään ja seuraavan pienen sateenkaaren yli hypätäkseen – yhdessä.