Sininen rakettipäivä

Teo Astronautti heräsi aikaisin. Tämä oli erityinen päivä. Sininen rakettipäivä!

Teon raketti odotti laukaisualustalla. Se oli sininen kuin syvin meri, hopeisten raitojen ja kiiltävän kärjen kanssa. "Valmiina?", kysyi raketti. Teo nyökkäsi ja kiipesi sisään. Kypärä päälle, vyö tiukasti, painikkeet vilkkumassa.

"Kymmenen, yhdeksän, kahdeksan..." lasketti Teo.

Raketti hyräili. "...kolme, kaksi, yksi!"

Vush! Sininen raketti kohosi aamutaivaalle. Maa pieneni heidän allaan. Pilvet muuttuivat pumpuliksi. Aurinko heilutti kultaisena.

"Minne menemme tänään?", kysyi Teo.

"Kuuniiтylle," hyräili raketti. "Se on pehmeä ja vihreä, ja kuunpuput hyppivät siellä."

Ylös, ylös, ylös raketti lensi. Teo näki tähtien tulevan lähemmäs. Ne kimaltelivat kuin pienet taskulamput. Raketti kikatti, kun se zoomasi ohi komeetan.

Sitten, heidän edessään: kuu. Mutta harmaan kiven sijaan oli niitty, pehmeä ja vihreä ja hohtavan hopeinen. Kuunpuput pitkillä korvilla hyppivät ja pomppivat. Heidän yläpuolellaan kelluvat hohtavat kuplat täynnä tähdenvaloa.

Raketti laskeutui pehmeästi. Pöffs! Pöly pyöri, mutta se ei ollut normaalia pölyä. Se kimalletti kuin glitter.

Teo avasi luukun ja astui ulos. Maa tuntui kuin samettia jalkojen alla. Ilma maistui makealta, kuin limonadi hunajatipalla.

"Hei!", huusi ääni.

Teo kääntyi. Pieni kuunpupu, jonka nimi oli Spark, piti rikkinäistä siipeä. "Minun mini-rakettini on rikki," sanoi Spark. "Voitteko auttaa?"

Teo polvistunut. Siipi roikkui löysästi, pidettynä vain ohuella hopealangalla. "Voin yrittää," sanoi Teo.

Sininen raketti hyräili. "Tarvitsemme jotain vahvaa ja tahmeaa."

Teo mietti. Taskussa: tähdenlento, jonka Teo nappasi viime kerralla. Se loisti yhä hiljaa.

"Tähdenlennot ovat toiveita," sanoi Spark. "Jos käytät sitä, toiveesi täytyy olla ystävällisyys."

Teo hymyili. "Toivon, että Sparkin siipi on vahva."

Teo painoi tähdenlennon rikkinäistä siipeä vasten. Se sulі kuin hunaja ja sulautui metalliin. Siipi kimalletti ja muuttui kokonaiseksi.

Spark heilutti siipeä. Se räpytteli! "Toimii täydellisesti!", kiekui Spark ja teki pienen iloloikan.

Kuunpuput taputtivat. He toivat Teolle ja siniselle raketille kuuteetä pienissä kupeissa, joka maistui tähdenvalolta—viileä, virkistävä ja vähän kihelmöivä.

Teo joi ja tunsi ilon lepattavan sydämessä. Spark tarjoutui näyttämään tien Tähtikentälle. Teo ja raketti seurasivat. Kenttä oli täynnä kukkivia tähtiä—todellisia kukkivia tähtiä, terälehtiä, jotka kimaltelivat punaisena, sinisenä ja kultaisena.

"Poimi yksi," sanoi Spark. "Lahja ystävällisyydestäsi."

Teo poimii varovasti pienen sinisen tähden. Terälehtiet hehkuivat lämpimästi kädessä.

"On aika mennä," sanoi sininen raketti pehmeästi. Taivas kutsui. Uusia seikkailuja odotti.

Teo heilutti Sparkille ja kuunpupuille. Spark heilutti takaisin uudella vahvalla siivellä.

Sininen raketti kohosi. Alla Kuuniiтty pieneni. Tähdet heiluttivat taas, vanhoja ystäviä.

Kotimatkalla raketti lauloi pehmeän laulun. Teo piti pientä tähtenkukkaa, joka loisti kuin yövalo.

Takaisin maapallolla luukku avautui. Aurinko laski ja maalasi taivaan vaaleanpunaiseksi ja violetiksi. Teo astui ulos ja piti tähtenkukkaa ylhääl.

"Tänään autoimme ystävää," sanoi Teo. "Se oli parasta."

Sininen raketti hyräili yhtyvästi. "Ystävällisyys on parasta polttoainetta."

Teo asetti tähtenkukan ikkunalaudalle. Joka yö se loisti—pieni valo, joka muistutti Kuunnidystä ja Sparkin hymystä ja makeimmasta kuuteestä koko universumissa.

Ja joka kerta kun Teo katsoi tähtiä, ne heiluttivat takaisin, koska ystävät ovat kaikkialla, jopa avaruudessa.