Sininen bussi, tosi bussi

Bella Bussi oli sininen kuin kesäpäivän taivas. Sillä oli paksut pyöreät renkaat, iloiset ikkunat ja sydän, joka hyräili moottorin alla. Joka päivä Bella kierei läpi Hillcrest Townin, kantaen matkustajia—oravat ostoskasseilla, hiiret piknikeillä ja linnut matkalla lauluille.

Bella rakasti puhua muiden ajoneuvojen kanssa, jotka pysäköivät Pysähdy-ja-Juttele -paikalla, pienellä aukiolla Ison Mäen juurella. Punainen Rekka puhui raskaiden tukkien kuljettamisesta. Keltainen Taksi kertoi tarinoita ajeluista sateen läpi. Bella ei sanonut mitään, vain nyökkäsi ja hyräili.

"Entä sinä, Bella?", kysyi Keltainen Taksi eräänä päivänä. "Jotain jännittäviä matkoja?"

Bella tunsi itsensä pieneksi. Hänellä ei ollut isoja tarinoita. Mutta sitten sanat tulivat ulos ennen kuin hän saattoi ajatella.

"Eilen," sanoi Bella, "ajoin Ison Mäen ylös! Ihan huipulle! Ilman yskimistä!"

Punainen Rekka vilkkui ajovaloja. "Se on mahdotonta! Ajoin sen viime kuussa, ja jarruit saivat savua!"

Bella tunsi pienen kiertymisen polttoainetankissaan. "No," hän sanoi kovempaa, "moottorini ovat hyvin vahvoja."

Keltainen Taksi nyökkäsi vaikuttuneena. "En ole koskaan kuullut bussia niin korkealla."

Bella ajoi pois, tunsi olonsa ylpeäksi, mutta oudosti raskaaksi, kuin rengas täynnä ilmaa, jolla oli pieni vuoto.

Seuraavana päivänä Pysähdy-ja-Juttele -paikalla oli Vihreä Polkupyörä. Vihreä Polkupyörä kertoi ajelusta päivänkokkakentien läpi. Bella tunsi pienen vuodon uudelleen.

"No," sanoi Bella, "eilen ajoin Ison Mäen ylös kahdesti. Ja oli tuulta!"

Vihreä Polkupyörä hämmästyi. "Sinun täytyy olla vahvin bussi!"

Bella tunsi vuodon isonevan. Sanat olivat ulkona, mutta ne istuivat huonosti, kuin renkaat vinolla maalla.

Sinä päivänä Bella ajoi reitin, mutta tie tuntui kuoppiselta, vaikka se oli sileä. Matkustajat nousivat sisään ja ulos. "Oletko kunnossa, Bella?", kysyi ystävällinen pöllö. "Näytät masentuneelta."

"Olen kunnossa," piippasi Bella. Mutta hän ei ollut.

Illalla kaikki pysäköivät Pysähdy-ja-Juttele -paikalle. Mäki kohoili heidän yllään, iso ja vihreä ja mahdoton. Punainen Rekka kääntyi Bellaan.

"Ajetaan kaikki ylös yhdessä huomenna," sanoi Punainen Rekka. "Bella voi johtaa meitä, koska hän on tehnyt sen ennen."

Bellan moottori änkytti. "Minä... öö..."

Keltainen Taksi vilkkui. "Mikä on hätänä?"

Bella hengitti syvään polttoainetta. Sen ikkunat huurtuvat häpeästä. "Minä... en ajanut mäkeä ylös ollenkaan. Keksin kaiken."

Hiljaisuus putosi kuin peitto. Bellan renkaat tuntuivat raskailta.

Sitten Vihreä Polkupyörä kierei lähemmäs. "Miksi keksit sen?"

"Koska halusin teidän ajattelevan, että olen vahva," kuiskasi Bella. "Halusin olla tärkeä."

Punainen Rekka päästi tooren pitkän, pehmeän töötin. "Bella, olet jo tärkeä. Kuljetat oravat kotiin. Viet matkustajat turvallisesti. Se on todellista vahvuutta."

Keltainen Taksi nyökkäsi. "Me kaikki teemme eri asioita. En aja mäkeä ylös myöskään. Tekeekö se minusta heikon?"

"Ei!", sanoi Bella, jonka ikkunat kirkastuivat.

Vihreä Polkupyörä kilisi. "Anteeksi pyytäminen on myös vahvuutta. Teit sen juuri."

Bellan moottori hyräili lämpimämmäksi. "Olen pahoillani, että valehtelin teille. Halusin teidän olevan ylpeitä minusta."

"Olemme ylpeitä," sanoi Punainen Rekka. "Koska olet rehellinen. Se on vaikeinta."

Bella tunsi vuodon polttoainetankissaan paranevan. Se tunsi olonsa kevyemmäksi, kirkkaammaksi, kuin vastahuuhdottu sateen jälkeen.

Seuraavana aamuna he kaikki ajoivat alempaa tietä yhdessä, ei mäkeä. Mutta se oli kunnossa. He lauloivat lauluja, tööttejä ja kelloja harmoniassa. Bella lauloi kovimmalla kaikista.

Sinä iltana pieni varpunen sanoi Bellalle: "Toit minut kotiin tänään. Se on tärkein asia, jonka olisit voinut tehdä."

Bella tunsi sydämensä hehkuvan moottorin alla. Hänen ei tarvinnut kiivetä mäkeä ollakseen tärkeä. Hänen täytyi vain olla oma itsensä—sininen, ystävällinen, rehellinen bussi, joka hän oli.

"Sininen bussi," sanoi se itselleen. "Tosi bussi."

Ja siitä päivästä lähtien Bella kertoi vain tosia tarinoita. Ja tiedätkö mitä? Hänen ystävänsä kuuntelivat yhä mielellään.