Paloauto Rory asui asemalla numero kaksi. Hänen punainen maalinsa loisti kuin tuoreet omenat, ja hänen kromiset valonsa välkehtivät kuin ystävälliset silmät. Rory rakasti auttaa. Hän rakasti tuntea isojen renkaittensa rullaavan, ja hän rakasti sireeninsä ääntä – UU-UU, UU-UU! Kapteeni Lina, keltainen kypärä ja hymy, joka sai ihmiset vilkuttamaan, oli Roryn paras ystävä. Pentu Sireeni, täplikäs koira heiluvine häntineen, nukkui mielellään Roryn pehmeällä istuimella.

Aamu oli kirkas ja kiireinen Vaahterakadulla. Ihmiset kävelivät aseman ohi. Pyöräilijä soitti kelloa. Bussi hyörähti ohi. Kapteeni Lina tarkisti letkun. Palomies Jay kääri köyttä. Pentu Sireeni jahtasi pientä kuplaa.

Sitten – klang-klang! Kello soi. Kapteeni Lina kuunteli radiota. "Pieni savupilvi Aurinkoisen kadun leipomossa", hän sanoi. "Rullataan!"

Roryn moottori hyräili. Hänen valonsa syttyivät. Iso ovi liukui auki, ja he menivät ulos. UU-UU, UU-UU! Rory ajoi varoen liikenteen läpi. Autot vetäytyivät sivuun. Lapset vilkuttivat. Rory piti siitä, että sai vilkuttaa takaisin omalla tavallaan – hän väläytti valojaan kuin sanoisi hei.

Aurinkoisen kadun leipomossa herra Park seisoi ulkona läpsyttäen jauhoisaa esiliinaansa. Harmaa pilvi leijui avoimesta ovesta. "Se tuoksuu palaneelta paahtoleivältä", sanoi palomies Jay.

Kapteeni Lina nyökkäsi. "Vain vähäinen savu. Pysykää takana, kaikki." Hän taputti Roryn kylkeä. "Vesi valmiina, kiitos. Hellä suihku."

Rory asettui paikoilleen. Letku kiemurteli ulos hänen kyljestään pehmeällä suhinalla. Palomies Jay tähtäsi leivänpaahtimeen sisällä, vain nopealla suihkauksella jäähdyttääkseen sen. Kapteeni Lina avasi leveät ikkunat. Raikas ilma ryntäsi läpi. Pentu Sireeni tallusti ympyröissä, nuuhki ja aivasti kohteliaasti.

Pian savuinen pilvi oheni ja kierteli pois. Leipomo tuoksui taas sokerilta ja kanelilta. Herra Park taputti käsiään. "Sankarini!" hän sanoi virnistäen, jauhoja nenässään. Hän ojensi tarjottimen. "Kanelipullat teille!"

Kapteeni Lina pudisti päätään naurahtaen. "Ehkä myöhemmin, herra Park. Meidän täytyy varmistaa, että kaikki on turvallista." Hän tarkisti uunin johdot. "Kaikki hyvin nyt."

"Apua!" ääni huusi kadun toiselta puolelta. "Kissanpentuni! Pickle on katolla!"

Rory käänsi valonsa kohti pientä sinistä taloa. Tyttö nimeltä Mia vilkutti pihalta, huolestuneet silmät suurina. Pieni harmaa kissanpentu kurkisti katon reunan yli ja mjausi: "Mrrrp?"

"Me hoidamme sen", sanoi kapteeni Lina. "Rauhoitu, Rory. Nostetaan tikkaat."

Rory seisoi vakaasti. Hänen tikkaansa nousivat – krrrriiik – venyttäytyen ylös kuin pitkä kirahvin kaula. Palomies Jay napsautti hihnaansa. "Kiipeän", hän sanoi. Pentu Sireeni antoi avuliaan haukun: "Hau!"

Palomies Jay nousi ylös tikkaita, yksi varovainen askel kerrallaan. "Hei, Pickle", hän sanoi hellästi. "Se on okei. Minä sain sinut."

Pickle perääntyi vähän, tassujen luistellessa. Kapteeni Lina huusi: "Mia, puhu kissanpennullesi. Anna hänen kuulla äänesi."

Mia asetti kätensä suunsa ympärille kupiksi. "Pickle! Olet kunnossa! Katso, suosikkipyyhkeesi!" Kapteeni Lina ojensi pehmeän sinisen pyyhkeen. Palomies Jay heilutteli sormiaan pyyhkeellä kuin se olisi pieni peitto. "Mukava?"

"Mrrrp", sanoi Pickle. Hän astui lähemmäs. Palomies Jay koukkasi hänet hellästi ylös ja kietoi hänet pyyhkeeseen kuin muhkeaksi burritoksi. "Sain sinut, Pickle."

Alas tikkaita he tulivat, varovaisesti askel askeleelta. Puolivälissä Pickle kurkisti ulos ja hyppäsi palomies Jayn kypärään. Väkijoukko haukkoi henkeä, sitten kikattivat. Palomies Jay jäätyi kuin patsas. "Vakaana kuin puu", hän sanoi pehmeästi.

"Teet hienosti", kapteeni Lina huusi. "Rauhoitu nyt."

Rory pysyi täysin paikallaan. Hänen tikkaansa eivät horjuneet. Pentu Sireeni istui, häntää tömistellen, silmät kirkkaina. Alhaalla Pickle hyppäsi Mian syliin ja kehräsi kuin moottorivene.

"Kiitos!" Mia sanoi halaen Picklea ja pyyhettä. "Olette parhaat."

"Olemme iloisia auttaessamme", kapteeni Lina vastasi. Hän antoi Roryn lokasuojaa taputuksen. Roryn moottori murahti tyytyväisen pienesti – brrr.

Paluumatkalla asemalle kaupunki tuntui erityisen aurinkoiselta. Viirit lepattivat. Roska-auto piippasi hei. Tuuli kantoi makean tuoksun munkeista ja saippuasta.

Asemalla numero kaksi Rory pysäköi siististi. Palomiehet pesivät letkun. Pentu Sireeni ravisteli vettä kaikkialle, ja kaikki nauroivat. Kapteeni Lina suihkautti lempeän kaaren, joka loi pienen sateenkaaren kimaltelevaan sumuun. "Tiimityö loistaa", hän sanoi napauttaen kypäriä palomies Jayn kanssa.

Roryn punaiset kyljet huuhdeltiin ja loistivat taas. Hän asettui suuren, avoimen oven alle katsellen, kuinka Vaahterakatu kuhisi ohi. Hän piti päivän rauhallisesta hyrinästä. Hän piti siitä, että oli valmiina.

UU – ei, ei vielä. Jokainen hetki ei ole hätätilanne. Joskus on hyvä hengittää, kuunnella ja odottaa.

Paloauto Rory odotti iloisesti hyrisevällä moottorilla ja kiiltävällä hymyllä, valmiina seuraavaan hälytykseen, aina kun joku tarvitsi apua.