Oli keskiaamupäivä, kun Mira hiipi täti Saagan Ideaaitaan. Huone oli kirkas ja iloinen ja tuoksui ruuveilta ja omenamehulta. Penkeillä pienet valot vilkkuivat. Jotain hyräili, jotain piippasi. Hyllyllä seisoi laatikko, jossa oli hopeatarra: PL1-NG.

Mira nosti kannen. Sisällä makasi pieni robotti, pyöreä kuin vuokakakku. Sillä oli kaksi isoa silmää, jotka loistivat, ja kolme nappia vatsassaan – yksi sininen, yksi keltainen ja yksi punainen. Robotti ravisteli ja sanoi: "Pling!"

"Moi!" sanoi Mira ja hymyili. "Kuka sinä olet?"

"Pling, pling! Minä olen Pling", vastasi robotti iloisella, piippivällä äänellä. Sen pienet pyörät rullasivat edestakaisin. Täti Saaga työnsi päänsä ovesta ja vilkutti.

"Voit kokeilla sitä matolla", hän sanoi. "Laatikossa on pieni kuvaohje."

Mira laittoi Plingin alas siniselle matolle. Hän katsoi kolmea nappia. "Aloitetaan sinisestä", hän kuiskasi ja painoi hellästi.

Pling hyräili ja hehkui. Pehmeä surina täytti huoneen. Valon juova piirsi itsensä matolle kuin pieni tie. Pieniä valokaloja ilmestyi ja ne uivat lattialla. "Voi!" sanoi Mira. Hän ja Pling seurasivat valopolkua penkin ympäri ja takaisin. Plingin pyörät piippasivat, kun se kääntyi: "Piip-piip, vasemmalle! Piip-piip, oikealle!"

"Keltainen nyt?" kysyi Mira. Hän painoi. Pling venytteli ja kuunteli.

"Sano jotain", piippasi robotti.

"Hei siellä!" sanoi Mira.

"Hei siellä, siellä, siellä!" jäljitteli Pling ja lisäsi kuplaisen lauluäänen. Mira kikatti ja lauloi kovaa: "Pling, Pling, pliiing!" Robotti vastasi: "Pling, Pling, pliiing!" kolmella eri äänellä. He nauroivat niin, että heidän vatsansa pomppivat.

Mira katsoi punaista nappia. Sen vieressä oli pieni kuva, jossa oli aurinko ja ruoho. Kuvaohjeessa luki: "Punainen nappi – ulkoleikki!" Mira nyökkäsi. "Me mennään ulos."

He rullalivat ulos puistoon Ideaaitan takana. Tuoksui märältä ruoholta, vastikään kuorituilta appelsiineilta ja lasten mehumukeilta. Pling vilkutti iloisesti. "Valmiina?" kysyi Mira. Plingin silmät kimaltelivat.

Mira painoi punaista nappia. "Pling-pling-PLONG!" kuului robotista. Pienestä luukusta pursusi pehmeää vaahtoa, valkoista ja leikkisää kuin vatkattu saippua. Siitä tuli pieni vaahtokasamäki, ja kohta jo suuri! Lapset juoksivat eteenpäin ja kirkuivat ilosta. "Katsokaa! Vaahtohatut!" sanoi joku ja laittoi vaahtohatun päähänsä. Oravalle tuli pienet vaahtoviikset, ja se näytti hyvin tärkeältä.

Pling pyörähteli iloisesti. Yhtäkkiä se nikotteli. "Nik... pliiing! Nik... pliiing!" Vaahto ryntäsi nopeammin. Se rullasi polun yli kuin kupliva tulva ja alkoi kiivetä puiston penkille.

"Hups", sanoi Mira ja hyppäsi sivuun. Hän muisti kuvaohjeen. Hän kaivoi pienen paperikirjasen taskustaan. Plingin selässä oli kuva sydämestä ja sanat: "Rauhoita-nappi. Paina ja laske kolmeen."

Mira taputti Plingiä kuoressa. "Se on okei. Me kokeillaan." Hän löysi pienen sydämennapin ja painoi. "Yksi... kaksi... kolme." Vaahto hidastui. Pling piippasi ja veti henkeä. "Puh. Pling." Nikotukset hävisivät.

Täti Saaga tuli ulos kastelukannu kädessä ja nauroi. "Mikä juhla! Me huuhdellaan vähän pois, niin se on sopivaa." Yhdessä he huuhtoivat pois vaahdon sieltä, missä se oli tiellä. Loppuvaahdon he muotoilivat pieneksi liukumäeksi. Lapset vuorotellen liukuivat pahvilla, varovasti ja kikattaen.

Pling vilkutti tyytyväisenä. "Ulkoleikki: onnistui!" se piippasi.

"Sinä olet fantastinen", sanoi Mira. "Ehkä me voidaan laittaa pieni kyltti punaisen napin viereen."

Täti Saaga veti esiin rullallisen värikkäitä tarroja. Mira piirsi auringon, ruohon ja kuplan ja kirjoitti: "PUNAINEN = VAAHTOHAUSKAA ULKONA!" Hän laittoi tarran napin viereen. Pling näytti ylpeältä.

"Mitä me tehdään seuraavaksi?" kysyi täti Saaga.

Mira katsoi sinistä ja keltaista nappia, puistoa, lapsia, jotka vilkuttivat. "Me voidaan leikkiä vaahtomusiikkia!" hän sanoi. "Keltainen nappi voi soittaa lauluamme, ja sininen voi piirtää valopolun liukumäelle."

Pling sanoi: "Pling-tastic!" ja pyörähteli. Sininen nappi maalasi kimaltelevan polun nurmen yli. Keltainen nappi lauloi: "Pling, Pling, pliiing!" Lapset seurasivat polkua laulaen.

Kun aurinko seisoi korkealla ja kaikki olivat väsyneitä mutta iloisia, Mira istuutui Plingin viereen. "Me ollaan hyvä tiimi", hän sanoi.

Pling nojautui varovasti hänen kenkäänsä ja sanoi pehmeästi: "Tiimi Pling ja Mira." Ja Ideaaitassa, hyllyllä, odottivat uudet tarrat, uudet ideat ja lisää nappeja löydettäviksi – huomenna.