Tarinabotti
Planeet Kahina
Eräänä auringon kimaltelevana aamuna pieni vihreä nappi vilkkui Miran ikkunalaudalla. Avaruusraketti Pyörin oli valmis.
"Bobo, me lähdemme avaruuteen!" sanoi Mira ja taputti pehmeää puputaan. Hän pakkasi banaanivoileivät, pilkullisen peiton ja punaisen höyhenen. Höyhen toi onnea.
Mira istuutui Pyöriin, Bobo sai pienen kypärän. "Kolme, kaksi, yksi... HYÖÖÖSSSS!" Pyörin hiipi ylös pilvien välissä kuin hattara ja lensi korkeammalle ja korkeammalle. Avaruuspöly kimalteli kuin murskattua sokeria. Pienet kivipallot vierivät ohi kuin marmorit. Sinisestä sumusta tehty avaruusvalas viittasi suurella, hitaalla evällään.
"Moi, valas!" huusi Mira. Valas vastasi pehmeällä "vööööm"-äänellä, joka kutitti vatsassa.
Pyörin laskeutui kimaltelevan maan päälle, joka sanoi kahina-kahina kenkien alla. Hopeaneulaset puut seisoivat riveissä ja kuulostivat kuin salainen kirje, jota avataan. Ilma tuoksui päärynäkarkilta.
Pensaasta hyppäsi pieni hahmo, jolla oli höyhenet jalkoinaan. Boing! Boing! Sillä oli raidallinen huivi ja silmät kuin kaksi lämmintä nappia.
"Kuka sinä olet?" kysyi Mira.
"Nimeni on Zing!" piippasi hahmo ja teki pyrähdyksen. "Tervetuloa Planeetta Kahinalle. Haluatko kuulla parhaat hyppyni?"
"Kyllä!" sanoi Mira. Bobo taputti tassuillaan. Zing hyppäsi ympyrässä, ja maa vastasi kahina-kahina-kahina kuin musiikkia. Mirakin kokeili. Hän lensi hieman korkeammalle kuin Maassa, ikään kuin kengissä olisi ollut jousia. "Boing!" hän sanoi ja nauroi.
He söivät rapisevia omenoita, jotka poksahtelivat kuin popcornia, kun niihin puri. Zing keräsi kokonaisen sylillisen Bobolle, joka nuuhki tyytyväisenä.
Yhtäkkiä jokin hyöähti. "Hyiiisss..." Pienet tummat pisteet tanssivat ilmassa ja kokoontuivat vilkkuvaksi pilveksi.
"Se on magneettisadetta!" huusi Zing. "Nopeasti, suuren sienilakin alle!"
He juoksivat. Pienten rautapisteiden sade tarttui kaikkeen, mikä kimalteli. Pyörin itki pienellä lampullaan: "Piip!" ja tarttui klonk! kiinni jättimäiseen sieneen, jossa oli kiiltävä lakki.
"Rakettini!" sanoi Mira ja hänen sydämensä lämpeni ja huolestui.
Zing laittoi sormen leualle. "Kahina pitää kutituksesta. Kutitus pitää laulusta. Tule! Me haemme hopeaneulaset."
He poimivat pehmeitä neulaisia, jotka kuulostivat kuin kuiskauksia. Mira otti esiin onnenhöyhenensä. He seisoivat sienen ympärillä.
"Me laulamme pehmeästi", sanoi Zing. "Lauletaan sanoja, jotka kiertävät."
Mira lauloi: "Plink, plank, plop, irtoa pyöri, pyöriä topi." Zing lauloi: "Zingeling, kahina, pop!" Bobo hyräili: "Mm-mmm." Samalla he kutittivat sienilakkia höyhenellä ja neulasilla.
Sieni värähteli. "Hooooo..." se sanoi ja hymyili, jos sieni voi hymyillä. Magneettipisarat alkoivat nukkua ja putosivat maahan kuin pienet pallot. Klonk irtosi. Pyörin oli vapaa!
"Te teitte sen!" sanoi Zing ja teki kolme iloista hyppyä. "Sinun höyhenesi on rohkea."
Mira taputti Pyöriä. "Kiitos, Zing. Ja kiitos, kahina." Hän otti irti kimaltelevan tarrahahmohymyn puserostaan ja kiinnitti sen Zingin huiviin. "Ystävähymy."
Zing antoi Miralle pienen pussin siemeniä, jotka kahinoivat kuin kuiskaussanoja. "Istuta rakettiisi. Niistä kasvaa muistoja, jotka tuoksuvat päärynöiltä."
Pyörin vilkutti, että oli aika jatkaa matkaa. Zing vilkutti koko vartalollaan. "Boing näkemiin!"
Mira ja Bobo lensivät ylös Kahinalta. He liukuivat rengastulvaan jättimäisen planeetan ympärillä. Renkaat olivat kuin lasinsileät liukumäet. "Iiiiii!" nauroi Mira, kun Pyörin surfasi. Avaruuspöly pyöri kuin konfettia.
He ohittivat vyön kuplia, jotka sanoivat "blip-bloop", kun Pyörin tönäisi niitä. Pieni kuplakala kurkkasi ohi ja vilkutti. Bobo vilkutti takaisin.
"Kotiin", kuiskasi Mira. "Me tuomme uusia tuoksuja mukana."
Pyörin liukui kotiin ja laskeutui pehmeästi ikkunalaudalle. Huone oli hiljainen ja valoisa. Mira kaatoi varovasti kahinan siemenet pieneen kuppiin ohjaamossa. Ne kuulostivat salaisesti tyytyväisiltä: russ-russ.
"Tänään me kutitimme sientä", sanoi Mira ja laittoi peiton Bobon päälle. "Huomenna ehkä me hyppäämme sateenkaarisillan yli."
Pyörin vilkutti pienen kyllä. Mira hymyili. Avaruus oli suuri, mutta ystävyyttä oli helppo kantaa mukana.
Loppu
