Pip napsauttaa soljet kirkkaanpunaisessa kypärässään. Bop, hopeinen robotti lusikkakäsillä, heilahtaa. Heidän pieni avaruusaluksensa, Verso, odottaa hyytelömakeisnappuloineen, jotka hehkuvat.

"Valmiina, Bop?" kysyy Pip.

"Piip-piip! Valmiina!" sanoo Bop.

"Kolme, kaksi, yksi... huuuush!" Verso kohoaa. Istuimet pomppivat. Maa jää kuulana heidän taakseen.

He ajelehtivat sinivihreän maailman, punaisen pölyisen pallon ja pitkän, raidallisen jättiläisen ohi, jolla on kiiltävä rengas kuin hula-vanteet.

Pip kurkistaa pyöreästä ikkunasta. Avaruus on laaja ja hiljainen. Väripyörteet puhahtelevat kuin maalia. Sitten radio sirisee.

"Hei?" sanoo Pip.

"Apua", kuiskaa pieni ääni. "Olen Glim. Komeettani on juuttunut rengaskiviin. Se on peloissaan."

Pip napauttaa hyytelömakeisnappulaa. "Tulemme, Glim."

He seuraavat renkaan hohdetta. Sorakivet naksahtelevat ja kilahtelevat kuin pienet kellot. Glim kelluu pienen lehdenmuotoisen aluksen yläpuolella. Glim on limenvihreä ja hehkuu. Sillä on kolme kirkasta silmää ja hymy, joka heilahtaa.

"Siellä!" Bop osoittaa lusikkakädellä. Pieni komeetta vetää ja vapisee. Se on kääritty kivien silmukkaan, kuin talutushihnaan sotkeutunut pentu. Pehmeä sihisevä ääni tulee sen pyrstöstä.

"Hei, komeetta", sanoo Pip pehmeästi. "Me autamme."

"Bop, kuplaverkko", sanoo Pip.

Bop avaa luukun. Kuplaverkko kukkii ulos, pyöreä ja lempeä.

Pip ohjaa Versoaa lähemmäs. Ping, ping. Pienet kivet naputtavat sivuihin. Pip suuntaa verkon.

"Hellästi", kuiskaa Pip. "Melkein... nyt!"

Suih! Kuplaverkko liukuu komeetan alle. Kivien silmukka liukuu pois. Komeetta heilahtaa vapaaksi.

"Huiii!" laulaa Glim, taputtaen. Komeetta suihkaa iloisessa ympyrässä, sitten painautuu pehmeisiin kupliin. Sen pyrstö sirottelee viileitä kipinöitä, jotka ajelehtivat kuin sokerista tehdyt lumihiutaleet.

Pip taputtaa ikkunaa. "Olet turvassa."

Bop nauraa: "Piip-piip-hurraa!"

Glim liukuu lähelle ja vilkuttaa. "Kiitos. Se yritti suihkaista renkaan läpi. Rengas sanoi ei."

"Renkaat ovat haastavia", sanoo Pip. "Viekäämme komeettasi tiheän osan ohi."

He lentävät yhdessä, Verson humistessa. Glimin pieni alus pomppii kuin kiiltomato. Rengas muuttuu ohueksi. Laaja, avoin avaruus odottaa, kirkas ja rauhallinen.

Pip löysää kuplaverkon. Komeetta vetää syvään henkeä. Ffffft. Se kurkistaa takaisin Pipille.

"Se voi mennä nyt", Glim sanoo. "Mene vain, Kirkaspyrstö!"

Komeetta heilauttaa pyrstöään ja purjehtii pois, jättäen laiskasti nauhan usvaa.

Glim painaa pienen kiven Pipin hanskaan. Se hehkuu lämpimänä, limonadinvärinen. "Sinulle", sanoo Glim. "Hei-kivi. Se syttyy, kun ystävät ovat lähellä."

"Kiitos", sanoo Pip. "Vierailemme uudelleen."

He kaikki jakavat rapeita avaruuskeksejä. Bop tasapainottaa kolme kerralla. Murut kelluvat ja pyörivät. Pip kikattaa ja nappaa ne lautasliinalla.

"On aika mennä kotiin", sanoo Pip. Verso kääntyy, sileä ja varma.

He ohittavat pyörtelevät maalipilvet ja raidallisen jättiläisen. Glim vilkuttaa, kunnes hänen hehkunsa on pieni kuin kiiltomato kaukana.

Takaisin heidän kodikkaimmalla istuimellaan Pip poimii hei-kiven ikkunan viereen. Se loistaa pehmeästi.

"Mitä me autamme seuraavaksi?" kysyy Bop.

Pip hymyilee. "Näemme kyllä."

Verso humisee kehtolaulun kaltaista laulua. Avaruus on laaja. Seikkailut odottavat, ja Pip ja Bop ovat valmiita.