Pekka ja Lotan joulu

Talvi oli pehmeä ja hiljainen. Lumi peitti portaat kuin sokeri. Pekka ja Lotta asuivat kolmen tädin ja yhden setänsä kanssa: Täti Vihreä sitoi esiliinansa napakasti, Täti Ruskea hymyili jauhopilven takaa, Täti Liila lauloi hiljaa, ja Setä Sininen vilkutti aina mustasta viiksestään.

Tämä oli Pekan ja Lotan ensimmäinen joulu tässä kodissa. Koko talo tuoksui piparilta ja appelsiinilta. Setä Sininen toi torilta kuusen, niin korkean, että sen latva kutitti kattoa. Lapset leikkasivat paperiketjuja, ripustivat omenoita ja pieniä kynttilöitä oksille. Kuusi näytti aivan tähtitaivaalta.

Pekka ja Lotta halusivat yllättää tädit ja setänsä. Heillä oli vain muutama kolikko säästöpossussa. Niinpä he päättivät tehdä lahjoja itse. He keräsivät käpyjä ja tekivät niistä pikku lintuja. Lotta maalasi tulitikkulaatikosta rasian nuppineuloille. Pekka taitteli värikkäästä paperista suuren tähden. Kun Setä Sininen antoi jokaiselle pienen kolikon, he ostivat suklaata ja sinistä nauhaa, jotta paketeista tuli oikein juhlavia.

Ilta lähestyi ja hämärä pehmensi ikkunat. Setä Sininen kertoi, kuinka Joulupukki koputtaa oveen ja kysyy: "Onko täällä kilttejä lapsia?" Pekan ja Lotan silmät suurenivat. "Voimmeko olla Joulupukin apulaisia?" he supisivat. "Auttaa saa aina", sanoi Täti Vihreä. "Mutta pysykää pihalla, älkää menkö kauas", muistutti Täti Ruskea. Täti Liila solmi heille pienet kellot ranteisiin, jotta jokainen kilahdus olisi kuin pienen tähden ääni.

Kun tädit sitoivat viimeisiä nauhoja, Pekka ja Lotta vetivät ylleen hassut puvut. Lotta kietoi kaulaan pörröisen kaulaliinan, joka oli melkein kuin parta. Pekka puki päällensä Setä Sinisen vanhan turkishatun ja isot saappaat. He sujauttivat lahjansa säkkiin ja hiipivät portaille. Ulkona tuoksui pakkanen ja kuului vain lumen narskunta.

He koputtivat takapihan oveen ja lauloivat rohkeasti: "Hyvää joulua, täällä pukin pienet apurit!" Ovi aukesi — mutta ei heidän oma ovensa. Naapuritäti seisoi siinä höyryävä piparipelti kädessään. "Voi, pikku pukit! Tehän olette eksyneet", hän nauroi lempeästi. Hän antoi heille lämpimät piparit ja näytti oikean oven. Pekka ja Lotta punastuivat, mutta hymyilivät. Seikkailu oli hyvä salaisuus.

Oman kodin ovella he koputtivat uudestaan. Tädit hätkähtivät juuri sopivasti. "Kuka siellä?" "Pukin apurit!" Pekka mörisi paksulla äänellä. Lotta helisytti pientä kelloa. He jakoivat pakettinsa: käpylinnut keinuivat Täti Vihreän ikkunalaudalla, tähtirasia sai kodin Täti Ruskean ompelukorissa, ja suuri paperitähti ripustettiin Täti Liilan lamppuun. Tädit kiittivät ja kumarsivat juhlallisesti, vaikka he näkivät hyvin tuttujen saappaiden kärjet.

Juuri silloin ovelle jysähti jämäkkä koputus. "HO-HO-HOO!" kajahti pihalta. Ovi aukesi ja sisään astui suuri Joulupukki valkeine partoineen ja sinisine rukkasineen. Pukilla oli outo tapa vilkuttaa silmää, vähän niin kuin Setä Sinisellä. Pekka ja Lotta unohtivat olla apureita ja tuijottivat. "Onkos täällä kilttejä?" Pukki murahti. "On!" huusi Lotta, mutta vilkaisi Pekkaan: "Tunnistatko sinäkin?" Pukki kumartui, ja silloin parta takertui ovenripaan ja valahti vinoon. Kaikki tuijottivat hetken — ja sitten koko huone helisi naurusta. "Setä Sininen!" Pekka hihkaisi.

Setä Sininen nyökkäsi, parta kädessä, ja kumarsi. "Minä en malttanut olla ilahduttamatta omia apureitani." Tädit taputtivat ja asettivat kynttilät kuuseen. Kuusi syttyi kuin tähti pimeässä. Laulu täytti huoneen. Joulupukki-Setä jakoi paketteja: Lotalle nukke, jolla oli liila mekko, ja Pekalle punainen kelkka, joka kiilsi kuin omena. Tädeiltä tuli villasukat, pehmeät kuin pilvet.

Pekka ja Lotta antoivat vielä yhden lahjan: ison halauksen jokaiselle. "Parasta on antaa", Lotta kuiskasi. "Ja auttaa", lisäsi Pekka. Tädit nyökkäsivät. "Siksi te olette meidän joulun ihme." Ikkunan takana lumi pyrytti hiljaa, ja sisällä oli lämmintä ja valoa. Pöydässä odottivat piparit, joulupuuro ja rusinasoppa. Yöstä tuli tarina, jota he muistelisivat joka joulu: se oli joulu, jolloin pukkeja oli kaksi ja sydämiä monta.