Mira rakastaa rakentamista. Hänen isoäidillään on pieni työpaja. Se tuoksuu puulta ja lämpimältä metallilta. Hyllyillä makaa ruuveja, pyöriä ja nappeja. Mira kuuntelee hiljaista hurinaa vanhasta tietokoneesta. Hän tuntee itsensä rohkeaksi ja uteliaaksi.

Sinisestä laatikosta hän löytää vilkkuvia LED-valoja, näytön ja kaksi pientä antennia. Hän ruuvaa osat varovasti yhteen. Hän laittaa pyörät pienen levyn alle. Hän kiinnittää näytön kuin hymyilevät kasvot. Pieni robotti herää. "Piip piip", sanoo robotti. "Kutsun sinua Bottiksi", sanoo Mira ja taputtaa runkoa, kovaa kehoa.

Mira liittää paristokotelon. Paristo on Bottin energia. Hän avaa tietokoneen ja kirjoittaa yksinkertaista koodia. Ohjelmointi on selkeiden askelten antamista. Kuin reseptiluettelo: tee tämä, sitten tuo. Hän kirjoittaa uudelleen ja uudelleen, kunnes Botti rullailee sujuvasti.

Bottilla on sensoreita. Sensori on kuin pieni silmä tai pieni nenä. Se voi aistia valoa, ääntä tai hajua. Mira teippaa sinisen kortin lattialle. "Seuraa sinistä", hän sanoo. Botti sytyttää LED-valonsa ja löytää oikean tien. Näyttö näyttää onnellisen suun.

Ilta tulee. Tuuli kahisee ulkona. Valot välkkyvät ja sammuvat hetkeksi. Huoneisiin tulee pimeää. Naapuri Leo koputtaa ja kuiskaa. "Nalleni on kadonnut. Nalle Tähti on poissa, enkä voi nukkua."

Mira nyökkää. "Autamme sinua", hän sanoo. Botti rullaa eteenpäin ja sytyttää pehmeän, sinisen valon. Heidän valonsa ei häiritse nukkuvia silmiä. He kuuntelevat. He kävelevät rauhallisesti käytävää pitkin. Botti käyttää äänisensoria. Se kuulee pienen kahinan. Sensori näyttää pienen nuolen näytöllä.

Pyykkihuoneessa tuoksuu saippualta ja lämpimältä kankaalta. Lämpö on kuin peitto. Botti pysähtyy pyykkikorin viereen. Hän piippaa ystävällisesti. "Piip piip." Mira nostaa sukkakasan. Siellä makaa Nalle Tähti, pehmeä ja mukava. Leon silmät kimaltelevat. Hän halaa nallea tiukasti.

Bottin näyttö näyttää tähden. Tähti tarkoittaa "tehtävä suoritettu." "Hyvää tiimityötä", sanoo Mira. Tiimityö tarkoittaa auttamista yhdessä. Leo kiittää heitä. Hän menee kotiin ja ryömii sänkyynsä.

Virta palaa. Valot syttyvät taas. Mutta kaikki on jo rauhallista. Pimeys ei satuttanut. Siitä tuli mahdollisuus olla rohkea ja älykäs.

Botti haukottelee pienellä piipillä. Paristo vilkkuu keltaisena. Keltainen tarkoittaa lepoa ja latausta. Lataaminen tarkoittaa energialla täyttämistä. Mira pistää johdon varovasti kiinni. Hän silittää Bottia antennien yli.

Isoäiti kurkistaa sisään ja hymyilee. "Mikä ystävällinen keksintö", hän sanoo. Keksintö on älykäs idea, josta tulee jotain todellista. Mira nyökkää. "Teknologia on ystävä", hän sanoo. "Teknologia auttaa, kun sydän on ystävällinen."

Mira sulkee tietokoneen kannen varovasti. Hän hiljentää kaikki piipit ja hurinat. Yö on hiljainen. Tähdet räpyttävät kuin pienet LED-valot taivaalla.

"Hyvää yötä, Botti", Mira kuiskaa. "Hyvää yötä, työpaja. Hyvää yötä, pieni kaupunki." Botti räpyttää viimeisen kerran. "Piip piip, nuku hyvin."