Kolme pientä porsasta

Olipa kerran kolme pientä porsasta. He olivat sisaruksia, ja oli tullut aika rakentaa omat kodit. Äiti halasi jokaista ja sanoi: "Muistakaa: hyvä koti on turvallinen koti. Ja muistakaa myös pitää huolta toisistanne."

Ensimmäinen porsas oli vauhdikas ja utelias. Hän halusi valmistua nopeasti, jotta ehtisi leikkiä ja rullaluistella metsäpolulla. "Rakennan taloni oljista! Se on pehmeä, kevyt ja nopea!" hän hihkui. Hän kasasi keltaisia olkia nipuiksi, sitoi ne nauhalla ja pystytti pienen, pyöreän majan. Hän ripusti ovenkahvaan pienen käpysydämen ja oli hyvin tyytyväinen.

Toinen porsas piti laulusta ja piirtämisestä. "Minä teen vahvemman talon", hän päätti. "Kerään risuja ja keppejä. Se ei kestä ikuisesti, mutta kestää varmasti enemmän kuin oljet." Hän rakensi soman, vinon mökin kuivista oksista ja koristeli seinät marjanpunaisilla lehdillä. Kun työ oli valmis, hän soitti ukulelea oven edessä ja hyräili.

Kolmas porsas tarkasteli rauhassa työmaata. Hän mietti säätä, tuulta ja aikaa. "Minä teen taloni tiilistä. Se vie kauemmin, mutta se on lämmin ja luja", hän sanoi lempeästi. Hän kantoi tiiliä korissa, sekoitti laastia ja muura, muura, muurasi seinän kerrallaan. Hän laittoi ikkunoihin siniset kehykset ja rakentoi tukevan oven. Hän myös istutti pienen yrttipuutarhan portaiden viereen.

Eräänä päivänä metsässä hiippaili susi. Hän oli nälkäinen ja utelias. Hän haistoi olkien tuoksun ja kuuli naurun. Susi koputti olkitalon oveen: kop, kop, kop.

"Kuka siellä?" ensimmäinen porsas kysyi.

"Pieni porsas, pieni porsas, päästä sisään", susi vastasi sileällä äänellä.

"Ei, ei, ei, en päästä sinua sisään!" porsas sanoi, muistaen äidin sanat.

Susi nyökkäsi, veti suuren syvän henkäyksen ja murahti: "Sitten minä puhkun ja puhallan, ja puhkaisen talosi!" Hän puhalsi: puh-puh, PUH! Olkiseinät tanssivat, ja poks—koko maja lennähti kevyesti nurin. Ensimmäinen porsas juoksi kilpaa tuulen kanssa toisen porsaan luo.

Susi seurasi nenäänsä toisen porsaankin mökille. Kop, kop, kop.

"Kuka siellä?" toinen porsas kysyi, ukulele sylissä.

"Päästä sisään, pienet porsaat", susi sanoi. "Olen vain vierailulla."

"Ei, ei, ei, emme päästä sinua sisään!" porsaiden äänet värisivät, mutta he pysyivät rohkeina.

"Sitten minä puhkun ja puhallan, ja puhkaisen talonne!" susi ärähti. Hän veti ilmaa posket pullolleen ja puhalsi: puh-puh, PUH! Risut ritisivät, seinä horjui ja rämäh—mökki hajosi. Kaksi pientä porsasta juoksi niin nopeasti kuin pikkujalat kantoivat, suoraan tiilitalolle.

Kolmas porsas avasi oven heti. "Tänne, tänne! Ovi lukkoon, ikkuna kiinni!" Hän pyöräytti pultin, sytytti takkaan lempeän tulen ja laittoi isoon pataan vihanneskeiton porisemaan. "Olemme turvassa. Hengitetään rauhassa. Yksi, kaksi, kolme."

Susi saapui ja nosti tassunsa koputtamaan: kop, kop, kop. "Porsaat, päästäkää sisään", se huikkasi, vähän hengästyneenä.

"Ei, ei, ei, emme päästä sinua sisään!" vastattiin sisältä yhdestä suusta.

"Sitten minä puhkun ja puhallan, ja puhkaisen talonne!" Susi puhalsi ja puhalsi: puh-puh, PUH! Tiilitalo seisoi. Susi puhalsi uudelleen: PUH! Ikkunat eivät värähtäneetkään. Lopulta susi niiskautti. "Apua, siitepölyä!" Hän aivasti: at-TSUU! ja istahti hetkeksi.

"Minun täytyy keksiä toinen keino", susi mutisi ja kiipesi hiljaa katolle. Hän kurkisti savupiippuun. "Tämän kautta pääsen varmasti!" hän kuiskasi ja sujahti varovasti piippuun.

Kolmas porsas kuuli pientä rapinaa ja sanoi: "Olkaa valmiina." Padasta nousi lempeä höyry ja takkatuli humisi turvallisesti. Kun susi tuli piipun alapäähän, kuuma höyry kutitti sen kuonoa. "Auu!" susi vinkaisi, pomppasi ylös kuin jousi ja loikki katolta alas. Hän ravisti tassujaan, juoksi metsään ja huikkasi mennessään: "Minä jätän teidät rauhaan! Taidan syödä marjoja!"

Kolme pientä porsasta istuivat hetken hiljaa. Sitten he hymyilivät, halasivat ja kaatoivat keittoa kulhoihin. "Kiitos, että autoin teitä", kolmas porsas sanoi. "Ja kiitos, että päästit meidät sisään", kaksi muuta vastasivat.

Seuraavina päivinä kaikki kolme rakensivat yhdessä. Oljet muuttuivat pehmeäksi leikkikatokseksi, risuista syntyi puutarhavaja, ja tiilitalo pysyi vahvana kotina kaikille. He oppivat, että suunnittelu, kärsivällisyys ja ystävien apu tekevät kodista turvallisen.

Ja jos he joskus kuulivat metsässä puhalluksen—puh-puh, PUH!—he muistivat hengittää yhdessä: rauhassa sisään ja ulos. He elivät iloista elämää, lapioiden, laulaen ja muistaen äidin neuvon: pidä huolta kodista ja pidä huolta toisistasi.