On keskiaamu Auringonkukkaesikoulussa. Kokoontumishuoneessa seisoo pieni sininen laatikko, jossa on kultaisia pisteitä. Opettaja Tilda kutsuu sitä Yllätyslaatikoksi. Sisällä on salaiset tarrat, jotka kaikki saavat hedelmähetken jälkeen.

Max osoittaa. "Näen laatikon!" hän sanoo.

"Hyvä että näet sen, mutta älä koske siihen vielä", hymyilee opettaja Tilda ja lähtee hakemaan appelsiineja.

Kun hän palaa, pöytä on tyhjä.

"Laatikko!" huudahtaa Nelli. "Se on poissa!"

Max siristää silmiään. "Olemme etsiviä!" hän sanoo ja ottaa esiin pienen taskulamppunsa, joka on aina hänen taskussaan, vaikka se loistaakin vain lelun tavoin.

Lattialla jokin kimaltaa. "Katso", kuiskaa Nelli. Pienet hopeiset pisteet muodostavat jäljen maton poikki.

"Kimallejälki!" sanoo Max. "Seuraamme sitä."

Jälki kiemurtelee rakennuspalikoiden ohi ja päättyy askartelunurkkaan. Pöydällä seisoo purkki hopeista kimalletta kansi hieman vinossa. Tuolin alla on pieni paperilappu. Nelli poimii sen varovasti.

Lapussa on kolme pientä kuvaa, jotka on piirretty paksulla väriliidulla: kukka, pyörä ja tyyny.

"Arvoitus!" sanoo Nelli. "Kukka... pyörä... tyyny. Mitä se tarkoittaa?"

Max katsoo ympärilleen. "Kukat ovat teekupeissa nukkehuoneessa", hän sanoo. "Pyörät... ne ovat nukkevaunuissa. Tyynyt ovat lukukulmassa."

"Mennään ensin nukkehuoneeseen", päättää Nelli.

He hiipivät nukkehuoneeseen. Teeastiasto pienillä maalatuilla kukilla on pöydällä. Pöydän reunalla on perhonen, jolla on kultaista kimalletta – tarra, joka on pudonnut pois.

"Toinen vihje!" sanoo Max. Hän kumartuu alas. Lattia kimaltaa hailakasti. Kimalluksessa näkyy pieniä pyöreitä merkkejä, kuin pisteitä rivissä.

"Pyöränjäljet", sanoo Nelli. "Mutta ne ovat pisteitä. Mitkä pyörät ovat pisteitä?"

Max rullaa esiin nukkevaunut. Pyörien sivut ovat täplikkäitä valkoisilla pisteillä. Hän rullaa yhden ympyrän. Pisteet jättävät pieniä pyöreitä merkkejä kimallukseen. Kuvio täsmää.

"Joku ajoi vaunut kimalteen läpi", sanoo Nelli. "Seurataan jälkeä!"

He seuraavat pistejälkeä ulos käytävään. Jälki kääntyy kenkien ohi ja jatkuu lukukulmaa kohti. Siellä on tyynyjä pinossa kuin pehmeä vuori.

"Tyyny!" sanoo Max. "Se oli kolmas kuva."

Nelli nostaa päällimmäisen tyynyn. Vain ilmaa. Hän nostaa seuraavan. Ja seuraavan. Isoimman tyynyn alta ei löydy laatikkoa, vaan uusi lappu, teipattuna tähdellä... Nelli kikertelee. "Ei tähti! Simpukka!"

Lapussa on piirrettynä simpukka, ja sen vieressä pieni aalto. Lapun vieressä on pala oranssia appelsiininkuorta.

"Simpukka ja aalto... vesi!" sanoo Max. "Ja appelsiini. Hedelmä ja vesipöytä!"

He kiirehtivät, mutta eivät liian nopeasti, koska etsivät astuvat rauhallisesti. Vesileikkihuoneesta kuuluu pehmeä plop, plop, plop.

Opettaja Tilda seisoo oven vieressä ja hymyilee. "Te kaksi näytätte hyvin kiireisiltä."

"Seuraamme vihjeitä", sanoo Nelli. "Etsimme Yllätyslaatikkoa."

Sisällä vesipöydän luona istuu pieni Signe. Hän on käärinyt puseron hihat ylös. Hänen edessään kelluu sininen laatikko, jossa on kultaisia pisteitä, kuin vene. Hän tökkää varovasti lusikalla. Laatikossa on sininen lanka ohjauslankana. Hänen ympärillään kimaltaa kuin pienet kalat vedessä.

"Minun veneeni on rohkea", sanoo Signe. "Se purjehtii appelsiinisaarelle." Hän osoittaa pientä appelsiininkuorivuorta reunalla.

Nelli ja Max vaihtavat katseita. He katsovat simpukkalappua, vesipöytää, kelluvaa laatikkoa.

"Mysteeri on ratkaistu", sanoo Max ylpeänä.

"Signe", sanoo Nelli pehmeästi, "se on Yllätyslaatikko. Me etsimme sitä."

Signe vilkuttaa. "Hei laatikko", hän sanoo laatikolle. "Voit olla aarre ja vene."

Opettaja Tilda nyökkää. "Mikä hieno ajatus. Laatikko varmasti pitää seikkailuista. Mutta se haluaa olla taas kuiva. Autammeko sen ylös?"

Nelli ja Max nostavat laatikon varovasti yhdessä. Pisarat kimaltavat kannella. Max kuivaa sen pyyhkeellä, joka tuoksuu saippualta. Nelli avaa langan.

"Löysimme myös vihjeet", sanoo Max Signelle. "Ne olivat fiksuja."

Signe hymyilee isosti. "Piirsin paksulla väriliidulla. Ajattelin: kukka nukkehuoneeseen, pyörä vaunuihin, tyyny piilopaikaksi, simpukka vedelle."

"Se oli älykästä", sanoo Nelli. "Haluatko liittyä etsiväklubiimme?"

Signe nyökkää niin että tupsu pomppii.

Myöhemmin, kokoontumishuoneessa, opettaja Tilda avaa nyt kuivan laatikon. Sisällä on kimaltavia tarroja. Kaikki saavat valita yhden.

Nelli ottaa pienen simpukan. Max valitsee vaunut täplikkäillä pyörillä. Signe ottaa sinisen aallon.

"Ja otamme yhden laatikolle", sanoo Nelli. Hän laittaa pienen sydämen kannen sisäpuolelle. "Koska se uskalsi purjehtia."

Max asettaa lelutaskulamppunsa kannen alle hetkeksi, jotta siellä on salainen, pieni valo. "Etsiväklubi Auringonkukka", hän kuiskaa. "Ratkaisemme seuraavan mysteerin myös."

Nelli nyökkää ja näkee, miten kimallejälki lattialla on melkein pyyhitty pois. Mutta hänen päässään se yhä kimalee vihjeillä ja pienillä seikkailuilla.