Kettu ja viinirypäleet

Kettu näki eräänä päivänä joukon kauniita kypsiä viinirypäleitä roikkumassa viiniköynnöksestä, joka kiemurteli puun oksien ympärillä. Rypäleet näyttivät olevan täynnä rypälemehua, ja ketun suu vetistyi, kun hän istui ja katsoi niitä kaihoisasti.

Rypäleet roikkuivat korkealta oksalta, ja ketun oli pakko hypätä niiden perään. Ensimmäisellä kerralla kun hän hyppäsi, hän ei päässyt edes niiden lähelle. Sitten hän peruutti vähän ja otti juoksemalla loikan niitä kohti, mutta ei yltänyt silloinkaan. Yhä uudelleen ja uudelleen hän yritti, mutta turhaan.

Sitten hän istuutui ja katsoi rypäleitä vastenmielisyydellä.

"Mikä hölmö minä olenkaan", hän sanoi. "Täällä minä uuvutan itseni saadakseni joukon happamia rypäleitä, jotka eivät ole vaivan arvoisia."

Ja hyvin hyvin pilkallisesti hän käveli pois.