Kettu ja siili
Kettu, joki uiden, pääsi tuskin rantaan, jossa hän makasi uupuneena kamppailustaan nopean virran kanssa. Pian hyttysten parvi laskeutui hänen päälleen. Mutta hän makasi hiljaa, vielä liian heikko karkottaakseen niitä.
Siili sattui ohitse. "Anna minun karkottaa hyttyset", hän sanoi ystävällisesti.
"Ei, ei!" huudahti Kettu, "älä häiritse niitä! Ne ovat ottaneet kaiken mitä ne voivat mahtua. Jos karkottaa ne pois, toinen ahne parvi tulee!"
