Kello kissan kaulaan

Vanhan ladon alla, lämpimän heinäkasan keskellä, asui vilkas hiiriperhe. Ne olivat pieniä kuin peukalonpää ja nopeita kuin tuulenhenkäys. Päivisin ne leikkivät ja raksuttivat jyviä. Öisin ne kuuntelivat. Miksi? Koska pihan laidalla liikkui kissa, sileä ja hiljainen, tassut pehmeinä kuin sammal.

Kissa hiipi niin ääneti, että hiirien korvat pysyivät koko ajan höröllä. Yksi ainoa väärä askel – ja mau! Siksi hiiret kokoontuivat eräänä iltana tärkeään kokoukseen. Vanhin hiiri nousi pienen puulaatikon päälle ja rykäisi.

— Meidän täytyy keksiä turvallinen suunnitelma, vanhin hiiri sanoi. — Miten tiedämme, milloin kissa on lähellä?

Hiiret supisivat. Yksi ehdotti, että kaikki kiipeäisivät paksun saappaan sisään. Toinen ehdotti, että kaikki olisivat aivan hiljaa koko ajan. Kolmas ehdotti, että kissa opetettaisiin syömään vain pilviä. Siitä kaikki nauroivat, koska pilviä on vaikea pyydystää.

Silloin pieni, teräväsilmäinen hiiri nosti tassunsa. Sen nimi oli Siemppu.

— Minulla on idea! se piipitti. — Jos me laittaisimme kellon kissan kaulaan. Silloin kello helähtäisi: kilin kilin! Ja me tietäisimme, että se tulee!

Vanhin hiiri kohotti kulmakarvojaan. Kokous hiljeni. Kaikki ajattelivat hetken. Sitten hiiret alkoivat taputtaa tassuillaan.

— Kyllä! — Hieno idea! — Kilin kilin, ja me juoksemme turvaan!

He toivat esiin pienen kellon, joka oli löytynyt navetan lattialta. Se kiilteli tähtien valossa kuin hopeapapu. Hiiret kuvittelivat tulevaa: eivät enää säikähdyksiä, enemmän leikkejä, rennompi yö. Miltä se kuulostaisi? Kilin kilin! Ja jokainen ehtisi turvaan.

Sitten hiljaisesta nurkasta kuului varovainen ääni. Se oli Pippuri, kaikkein pienin hiiri.

— Kuka vie kellon kissan kaulaan? Pippuri kysyi.

Kokous pysähtyi kuin tuuli ikkunaan. Tassut lakkasivat taputtamasta. Silmät kääntyivät toisiaan kohti. Kaikki katselivat kelloa, mutta kukaan ei liikahtanut.

— Minä… voisin… ehkä… jos kissa nukkuu, mutisi yksi hiiri ja käänsi katseensa lattiaan.

— Minä olen hyvä hyppäämään, mutta en hyvä solmuissa, sanoi toinen ja silitti viiksiään.

— Minulla on tänään vartiovuoro, kolmas kuiskasi ja siirtyi askeleen taaksepäin.

Oli aivan hiljaista. Vain heinien kahina ja kaukaisen kellon helähdys ladon ulkopuolelta. Silloin oviaukon ohi vilahti varjo. Kissan häntä. Kaikki hiiret jähmettyivät ja liukuivat turvapaikkoihinsa. Kissa kulki ohi äänettömin tassuin, eikä kukaan, ei kukaan, halunnut mennä lähelle.

Vanhin hiiri rykäisi taas, tällä kertaa pehmeämmin.

— Ystävät, idea oli oivallinen, mutta suunnitelma on hyvä vasta silloin, kun joku voi sen todella tehdä. On helpompaa keksiä kuin toteuttaa.

Hiiret huokaisivat, mutta eivät lannistuneet. He miettivät yhdessä: Mitä voimme tehdä tänään? Mitä voimme tehdä varmasti?

He ripustivat pienen kellon ladon oven yläpuolelle. Kun tuuli kävi, kello soi hiljaa: kilin kilin. Se muistutti heitä ajatuksesta, joka oli melkein oikea.

— Tehdäänpa näin, vanhin hiiri sanoi. — Meillä on vuorot: aina yksi vartiossa, yksi katsomassa taivasta, yksi kuuntelemassa maata ja yksi valvomassa ruokakätköä. Teemme lisää piilopaikkoja. Harjoittelemme juoksemista suorilla reiteillä. Ja jos kissa on lähellä, me tiedämme sen toisiltamme.

Hiiret ryhtyivät toimeen. Ne kaiversivat pieniä tunneleita, joissa oli monta tietä turvaan. Ne piirsivät jauhoon karttoja: tänne, tuonne, suoraan, käännös! Ne harjoittelivat: valmiit, paikoillanne, piip! Ja ne kuuntelivat toisiaan. Kun vartija vihelsi, toiset juoksivat. Kun joku löysi jyvän, se jakoi sen.

Ja kissa? Se hiipi edelleen hiljaa, mutta hiiret olivat valppaampia, viisaampia ja yhdessä rohkeampia. He eivät unohtaneet Siempun suunnitelmaa, eivätkä Pippurin kysymystä. He oppivat kaksi tärkeää asiaa: hyvä idea on hieno, ja paras idea on sellainen, jonka joku uskaltaa ja osaa tehdä.

Yöllä, kun tähdet syttyivät ja kello oven yläpuolella helähti tuulessa, hiiret nukkuivat rauhallisemmin. Ehkä joku päivä he keksisivät tavan, jolla kello todella kilisisi kissan lähellä. Sitä odotellessa he pitivät huolta toisistaan. Se oli heidän paras, varma suunnitelmansa — ja se toimi.