Kana Pikku

Eräänä tuulisena päivänä Kana Pikku nokkii siemeniä suuren tammen alla. Plop! Tammenterho putosi puusta ja tökkäsi Kana Pikkua suoraan päähän. "Voi ei, voi ei!" huusi Kana Pikku. "Taivas putoaa! Minun täytyy mennä kertomaan kuninkaalle!"

Kana Pikku kiiruhti polkua pitkin, siivet huitoen. Pian hän tapasi Kanakannu raapimassa tomua. "Mihin kiirehdit noin, Kana Pikku?" kotkotti Kanakannu.

"Menen kertomaan kuninkaalle että taivas putoaa," sanoi Kana Pikku.

"Mistä tiedät että taivas putoaa?" kysyi Kanakannu.

"Näin sen silmilläni, kuulin sen korvillani, ja pala siitä putosi pääni päälle!" sanoi Kana Pikku hieroen kipeää kohtaa.

"Silloin tulen kanssasi," sanoi Kanakannu. Niinpä he lähtivät, Kana Pikku ja Kanakannu, huutaen: "Menemme kertomaan kuninkaalle että taivas putoaa!"

He eivät olleet menneet kauas kun he tulivat lammelle. Ankka Vekkuli kahlasi ulos, lips-laps. "Mihin menette, Kana Pikku ja Kanakannu?" kvaakui Ankka Vekkuli.

"Menemme kertomaan kuninkaalle että taivas putoaa," he sanoivat yhdessä.

"Mistä tiedätte että taivas putoaa?" kysyi Ankka Vekkuli.

"Näin sen silmilläni, kuulin sen korvillani, ja pala siitä putosi pääni päälle!" sanoi Kana Pikku.

"Silloin tulen kanssanne," sanoi Ankka Vekkuli. Niinpä he lähtivät—Kana Pikku, Kanakannu ja Ankka Vekkuli—huutaen: "Menemme kertomaan kuninkaalle että taivas putoaa!"

Kadulla he tapasivat Hanhi Hölökän nyppiessä ruohoa. "Mihin menette, kaikki jonossa?" tööttäsi Hanhi Hölökä.

"Menemme kertomaan kuninkaalle että taivas putoaa," sanoivat kolme.

"Mistä tiedätte että taivas putoaa?" kysyi Hanhi Hölökä.

"Näin sen silmilläni, kuulin sen korvillani, ja pala siitä putosi pääni päälle!" sanoi Kana Pikku.

"Silloin tulen kanssanne," sanoi Hanhi Hölökä. Niinpä he lähtivät—Kana Pikku, Kanakannu, Ankka Vekkuli ja Hanhi Hölökä—huutaen: "Menemme kertomaan kuninkaalle että taivas putoaa!"

Aidan ohi he tapasivat Kalkkuna Kurkkua, puhaltaen ja komeillessa. "Mihin menette, kotkot-kotkot, niin kiire?" kysyi Kalkkuna Kurkku.

"Menemme kertomaan kuninkaalle että taivas putoaa," sanoivat kaikki neljä.

"Mistä tiedätte että taivas putoaa?" kysyi Kalkkuna Kurkku.

"Näin sen silmilläni, kuulin sen korvillani, ja pala siitä putosi pääni päälle!" sanoi Kana Pikku.

"Silloin tulen kanssanne," sanoi Kalkkuna Kurkku. Niinpä he lähtivät—Kana Pikku, Kanakannu, Ankka Vekkuli, Hanhi Hölökä ja Kalkkuna Kurkku—huutaen: "Menemme kertomaan kuninkaalle että taivas putoaa!"

He marssivat ja marssivat kunnes saavuttivat metsän reunan. Varjoista astui Kettu Oveli, sileä ja hymyilevä. "Hyvää päivää, pienet linnut," sanoi Kettu Oveli. "Mihin menette niin hienossa paraatissa?"

"Menemme kertomaan kuninkaalle että taivas putoaa!" he kaikki huusivat.

"Kuninkaalle!" sanoi Kettu Oveli. "No, tiedän aivan lyhimmän tien palatsille. Seuratkaa minua, niin vien teidät sinne heti."

Kana Pikku ja muut eivät tienneet tietä kuninkaalle, joten he seurasivat Kettu Ovelia puiden läpi ja alas mutkikasta, kääntyvää polkua. Siitä tuli pimeämpää ja kapeampaa. "Onko tämä tie kuninkaalle?" kuiskasi Kanakannu.

"Varmasti kyllä," sanoi Kettu Oveli pehmeästi. "Suoraan tämän oven kautta." Hän johti heidät matalalle, pimeälle aukolle kukkulan kyljessä.

Kettu Oveli avasi sen leveäksi. Nopea kuin silmänräpäys, hän hyppäsi—ja ahmitti heidät, yksi kerrallaan. Kana Pikku, Kanakannu, Ankka Vekkuli, Hanhi Hölökä ja Kalkkuna Kurkku eivät koskaan enää näkyneet. Ja kuningas ei koskaan kuullut heidän uutisiaan, koska ei ollut uutisia ollenkaan. Se oli ollut vain tammenterho.

Ja siksi, ennen kuin huudamme "Taivas putoaa!" me pysähdymme, vedämme henkeä ja varmistamme että se on totta.