Buddy vierelläni

Sam oli hiljainen poika ruskeilla kengillä, jotka vinkuivat. Hän rakasti kävellä naapurustossaan, mutta hän teki sen aina yksin. Muut lapset leikkivät äänekkäästi leikkikentällä, mutta Sam pysyi takana. Liian ujo.

Eräänä iltapäivänä Sam käveli eläinkodin ohi. Kyltti sanoi: "Ystävät odottavat sisällä!" Ikkunan läpi Sam näki kultaisen pennun, joka katsoi suoraan. Pentu heilutti häntää—hap-hap-hap lattialaaattoja vasten.

"Hei," kuiskasi Sam.

Pentu haukkui kerran, pehmeästi. "Hau!"

Nainen avasi oven. "Haluatko tavata hänet? Hänen nimensä on Buddy."

Sam nyökkäsi.

Sisällä Buddy juoksi suoraan Samille ja laski lämpimän pään Samin polvelle. Samin sydän tunsi lämpöä.

"Voinko pitää hänet?", kysyi Sam.

"Jos vanhempasi sanovat kyllä," hymyili nainen.

Samin vanhemmat sanoivat kyllä. Sinä yönä Buddy nukkui Samin sängyn vieressä, kuorsasi hiljaa ja potki unessa.

Seuraavana aamuna Sam sanoi: "Mennään kävelylle."

Buddy haukkui onnellisesti. "Hau!"

He kävelivät katua pitkin. Samin kengät vinkuivat. Buddyn tassut menivät tap-tap-tap. Aurinko oli lämmin. Katu oli kirkas.

Kulmassa kaksi tyttöä leikkivät liidulla. He piirsivät kukkia jalkakäytävälle.

Sam tunsi itsensä ujoksi. Hän laski pään. Mutta Buddy juoksi suoraan tytöille ja nuoli yhden tytön kättä.

He nauroivat. "Koirasi on söpö! Mikä hänen nimensä on?"

"Buddy," sanoi Sam hiljaa.

"Minä olen Mia. Tämä on Rosa."

Rosa taputti Buddya. Buddy heilutti. Sam tunsi itsensä vähemmän ujoksi.

"Haluatko piirtää?", kysyi Mia.

"Ehkä seuraavalla kerralla," sanoi Sam, mutta hän hymyili.

Joka päivä Sam ja Buddy kävelivät pidemmälle. He kävelivät leipomon ohi. Leipuri antoi Buddylle koirakeksin. He kävelivät puiston ohi. Linnut lauloivat. Buddy haisteli jokaista puuta.

Eräänä päivänä Sam sanoi: "Kokeillaan uutta reittiä."

He jättivät kadun ja kävelivät metsään. Puut olivat korkeita. Lehdet kahinoivat. Puro lorinoi lähistöllä.

Sam tunsi hieman pelkoa. Metsä oli iso. Mutta Buddy oli hänen vieressään, häntä ylhäälla.

"Minulla on sinut," sanoi Sam Buddylle. "Sinulla on minut."

He kävelivät syvemmälle metsään. Sam löysi kepin ja heitti sen. Buddy juoksi ja toi sen takaisin. He leikkivät ja nauroivat.

Sitten Sam näki jotain. Pieni kilpikonna, jumissa kaatuneessa rungossa. Kilpikonnan jalat potкivat, mutta se ei päässyt ulos.

"Meidän täytyy auttaa," sanoi Sam.

Buddy haukkui hiljaa. "Hau."

Sam polvistunut. Hän nosti varovasti rungon. Kilpikonna liukui ulos ja käveli hitaasti purolle. Se käänsi pään, ikään kuin kiittäisi.

"Ole hyvä," sanoi Sam.

Kun he kävelivät kotiin, Sam tunsi itsensä isommaksi. Hän oli auttanut. Hän oli kokeillut jotain uutta. Ja Buddy oli ollut koko ajan hänen vieressään.

Illalla oveen koputettiin. Se oli Mia ja Rosa.

"Menemme puistoon. Haluatko tulla ja leikkiä hippaa kanssamme?"

Sam katsoi Buddya. Buddy heilutti.

"Selvä," sanoi Sam.

Puistossa he juoksivat. Buddy juoksi myös. He nauroivat. Sam ei tuntenut itseään ujoksi. Hän tunsi itsensä onnelliseksi.

Sinä yönä, kun Buddy nukkui sängyn vieressä, Sam laski kätensä Buddyn turkkiin.

"Kiitos," kuiskasi Sam. "Että olet vierelläni."

Buddy huokaisi, lämmin, tyytyväinen huokaus.

Sam sulki silmänsä ja hymyili. Hän ei ollut enää yksin. Hänellä oli ystävä. Ja ystävän kanssa vierelläsi maailma tuntui vähemmän isolta ja paljon ystävällisemmältä.