Breezyn iso päivä

Aurinkoisen kentän lentopaikalla pieni sininen lentokone nimeltä Breezy istui auringonpaisteessa. Hänen siipensä olivat kirkkaat ja kiiltävät, ja hänen nenässään oli iloinen keltainen hymy. Kun tuulahdus kutitti hänen häntäänsä, hänen pieni potkurinsa väpätti kuin iloinen nauru.

Mia tuli isänsä kanssa katsomaan lentokoneita. Hän piti punaista lippistä ja pehmeää pupua nimeltä Flip. "Kato, isä! Tuo näyttää ystävälliseltä", Mia sanoi, osoittaen Breezyä.

Kapteeni Jo, poninhännällä ja isolla virnistyksellä, heilutti Breezyn vierestä. "Haluatko tavata hänet?" kapteeni Jo kysyi.

Mia nyökkäsi. "Hei, Breezy", hän kuiskasi. Breezy räpäytti valojaan ikään kuin sanoakseen, Hei!

Kapteeni Jo avasi pienen oven. "Haluaisitko lähteä lyhyelle lennolle peltojen ympäri?"

Mian silmät laajenivat. "Voiko Pupu tulla?"

"Pupu voi tulla", sanoi kapteeni Jo. "Breezy rakastaa uusia ystäviä."

Sisällä ohjaamo tuoksui puhtaalta ilmalta ja uudelta maalilta. Siellä oli pyöreitä kellotauluja kuin kasvoja, radio napilla ja kiiltävä vipu. Mia kiinnitti turvavyönsä, ja kapteeni Jo auttoi Pupun istumaan turvassa myös.

"Ennen lentoa teemme tarkistukset", sanoi kapteeni Jo. Hän puhui ystävällisellä rytmillä. "Siivet?"

"Siivet!" Mia toisti, taputtaen ikkunaa.

"Polttoaine?"

"Polttoaine!" Mia lauloi.

"Potkuri?"

"Pyöri, pyöri!" Mia kihersi.

Breezy hyräili. Hänen moottorinsa meni vrrr-vrrr, sitten vrrrrroooom. Potkuri pyöri kuin kirkas, nopea kukka.

"Valmiina?" kapteeni Jo kysyi.

Mia veti syvään henkeä. "Valmiina!" Pupu pysyi rohkeana ja hiljaisena.

He rullasivat kiitotietä pitkin. Pyörät menivät rumina-rumina, nopeammin ja nopeammin. "Ylös mennään!" sanoi kapteeni Jo.

Huish! Breezy kohosi. Maa liukui pois kuin peitto, jota silitetään. Pellot alla näyttivät tilkkutäkiltä—vihreä, keltainen ja ruskea. Joki kiemurteli kuin sininen nauha. Lampaat täplittivät kukkulat kuin pienet popcornpilvet. Punainen juna luikahti raiteilla kuin kirkas leikkikäärme.

Mia painoi nenänsä ikkunaan. "Kaikki näyttää pieneltä", hän sanoi.

"Täältä ylhäältä näemme kuvioita", sanoi kapteeni Jo. "Kerro, jos näet raidallisen vesitornin."

"Kerron", sanoi Mia. Hän osoitti. "Näen koulun! Se näyttää palapelin palalta."

Ystävällinen tuuli harjasi Breezyn siipiä. Sitten toinen työnsi hieman kovempaa. Breezy antoi pienen huojahtelun.

Mia piti Pupua lähellä. "Kapteeni Jo, me huojumme."

"Vain kuoppainen kohta", kapteeni Jo sanoi rauhallisesti. "Taivaalla on myös kiviä. Breezy tietää mitä tehdä." Hän taputti kojelautaa. "Siivet vakaasti, Breezy."

Breezy tasoitti siipensä. Hänen moottorinsa kehräsi vahvana ja pehmeänä. Mia tunsi vatsansa asettuvan.

He kiersivät joen yli. Valkoinen purjevene kellui kuin paperikolmio. Linnut lensivät kaukana alla, liiteleen kuin hajallaan olevat koristeet. Kapteeni Jo piti turvallisen, leveän välin.

"Etsitään se raidallinen vesitorni", kapteeni Jo sanoi. "Sitten voimme seurata jokea kotiin."

Pörröinen pilvi ajautui kaupungin eteen. "Minne torni katosi?" Mia kysyi.

"Joskus taivas leikkii kurkistusta", sanoi kapteeni Jo. "Mikä muu voisi auttaa meitä?"

Mia ajatteli. Hän katsoi karttakuvaa kojelaudalla. Hän kurkkii ulos taas. "Punainen juna menee kohti siltaa. Silta ylittää joen. Joki johtaa torniin!"

"Fiksut silmät", kapteeni Jo sanoi.

Breezy teki lempeän käännöksen. Punainen juna kiemurteli, silta ilmestyi, ja siellä—kurkistaen pilven takaa—seisoi vesitorni karkkiraidoin. Mia hurrahti. "Siellä se on!"

"Kotipolku", sanoi kapteeni Jo.

Breezy seurasi sinistä nauhajokea. Kiitotie tuli näkyviin, pitkä ja suora kuin harmaa lyijykynä ruoholla.

"Pyörät valmiina", kapteeni Jo sanoi pehmeästi. Mia piti Pupun tassua.

Sirp-sirp menivät renkaat. Breezy rullasi, hitaammin, hitaammin, sitten pysähtyi iloisella huokauksella.

Maassa Mia hyppäsi ulos. "Teit sen, Breezy!" Hän taputti lämmintä sinistä kylkeä.

Kapteeni Jo asetti kiiltävän tarran Breezyn oven lähelle—pieni kultainen siipi. "Ensimmäinen iso päivä", hän sanoi.

Mia piirsi nopean kuvan väriliidulla: Breezy taivaalla, nauhajoki, pieni punainen juna. Hän kiinnitti piirustuksen hallin seinälle.

Breezy räpäytti valojaan jälleen. Tuuli kahisi ruohoa, ja lentokenttä humisi hiljaisilla äänillä.

"Voimmeko lentää uudelleen?" Mia kysyi.

"Toinen päivä", sanoi kapteeni Jo. "Taivas on täällä, odottamassa."

Breezyn potkuri antoi yhden viimeisen pehmeän pyörähdyksen—ikään kuin nyökkäten kyllä.