Ali Baba ja Neljäkymmentä Rosvoa

Kauan sitten vilkkaassa kaupungissa aavikon reunalla asui kaksi veljeä, jotka elivät hyvin erilaisia elämää. Cassim, vanhempi veli, oli nainut rikkaan naisen ja omisti kaupan. Ali Baba, nuorempi veli, oli köyhä puunhakkaaja. Hän työskenteli kovasti, oli ystävällinen naapureilleen ja jakoi sen vähän mitä hänellä oli vaimonsa ja heidän rohkean talouden auttajansa, nuoren naisen nimeltä Morgiana, kanssa.

Eräänä kuumana iltapäivänä Ali Baba vei aasinsa kukkuloille hakemaan polttopuita. Työskennellessään hän kuuli monien kavioiden jyrinän. Nopeasti hän johti aasinsa paksun kiven taakse ja kurkisti ulos. Polkua alas tuli neljäkymmentä ratsastajaa, jokaisella miekka ja pullistuva satulareppu. He olivat maan pelätyin rosvojoukkio.

Ali Baba katseli, kun ratsastajat pysähtyivät sileän kallion eteen. Kapteeni astui eteenpäin, kohotti kätensä ja huusi selkeällä äänellä: "Avaudu, seesami!" Ali Baban hämmästykseksi kallio avautui kuin ovi. Rosvot johtivat hevosensa piilottuun luolaan. Hetken kuluttua he tulivat takaisin, kevyempinä ja nauraen. Kapteeni sanoi: "Sulkeudu, seesami!" ja kallio sulkeutui jälleen. Sitten neljäkymmentä rosvoa ratsasti pois pölypilvessä.

Kun kukkulat olivat hiljaiset, Ali Baban sydän hakkasi nopeasti uteliaisuudesta. Hän astui piilostaan, seisoi kallion edessä ja kuiskasi: "Avaudu, seesami!" Kiviovvi liukui sivuun. Sisällä, ylhäältä tihkuvan valon valossa, hän näki kasoja aarteita—kultakolikoita, hopealautasia, värikkäitä mattoja ja kimaltelivia jalokiviä. Hän ymmärsi heti, että tämä oli varastettua omaisuutta, otettua monilta ihmisiltä monien vuosien aikana.

Ali Baba ei halunnut olla ahne. Hän täytti pienen pussin niillä kolikoilla, jotka auttaisivat hänen perhettään ja naapureitaan, ja sanoi sitten hellästi: "Sulkeudu, seesami!" Kallio sulkeutui. Hän kiiruhti kotiin, piilotti kullan ja kertoi vaimolleen totuuden. Laskeakseen kolikot, vaimo lainasi mittamaljan Cassimin talosta. Cassimin vaimo, aina utelias, painoi vähän vahaa maljan sisään. Kun Ali Baban vaimo palautti sen, yksi kiiltävä kolikko, juuttunut vahaan, jäi taakse. Cassim näki sen ja hänen silmänsä laajenivat.

Varhain seuraavana päivänä Cassim kiiruhti Ali Baban luo. "Veli," hän sanoi ystävällisesti, "kerro heti mistä tämä kulta tuli." Ali Baba, joka ei halunnut valehdella, kertoi hänelle luolasta ja taikasanoista. Cassim kiiruhti pois, otti tusina aasia ja seurasi polkua kukkuloille. Hän seisoi kallion edessä ja huusi: "Avaudu, seesami!" Kallio avautui, ja hän meni sisään. Sisällä aarre häikäisi hänet. Hän pinosi pussi pussun jälkeen kultaa, kunnes hän tuskin pystyi liikkumaan.

Mutta kun hän kääntyi lähteäkseen, hänen mielensä oli sotkeutunut ahneudesta. Hän ei muistanut sanoja. "Avaudu, ohra!" hän huusi. "Avaudu, vehnä!" Mitään ei tapahtunut. Hän yritti yhä uudelleen, mutta ovi ei liikkunut. Kun aurinko laski, neljäkymmentä rosvoa palasi. He löysivät kallion auki ja vieraan heidän salaisessa luolassaan. Cassim oli loukkuun jäänyt. Hän ei palannut kotiin sinä yönä.

Kun Cassim ei palannut, Ali Baba pelkäsi pahinta. Hän meni kukkuloille, sanoi: "Avaudu, seesami!" ja astui sisään. Hän huomasi, että rosvot olivat olleet siellä ennen häntä ja että Cassim ei koskaan palaisi. Surullisena Ali Baba toi veljensä kotiin, jotta heidän perheensä voisi sanoa hyvästit kunnolla. Morgiana, nokkela ja uskollinen, teki huolellisen suunnitelman, jotta kukaan ei kysyisi vaarallisia kysymyksiä. Hän löysi ompelijan ja johti hänet taloon silmät sidottuina, jotta tämä ei tietäisi missä oli ommellut. Näin Cassimiä kunnioitettiin hiljaa, ja Ali Baba piti perheensä turvassa.

Neljäkymmentä rosvoa huomasi pian, että joku muu tiesi heidän salaisuutensa. Heidän kapteeniinsa meni kaupunkiin etsimään. Hän vaelsi kaduilla kuunnellen juoruja, ja lopulta oppi missä kaupunginosassa Ali Baba asui. Yö laskeutui. Kapteeni hiipi talon luo ja merkitsi sen oven liitumerkillä, jotta voisi palata miestensä kanssa. Mutta Morgiana, tullessaan kotiin myöhään korin kanssa, huomasi oudon merkin. Hän arvasi ansan. Rauhallisesti hän otti liidun ja piirsi saman merkin kaikkiin kadun oviin. Kun kapteeni palasi neljänkymmenen rosvon kanssa, he eivät voineet sanoa mitä taloa hyökätä. Vihaisina ja nolostuneina he livahtivat pois.

Kapteeni ei luovuttanut. Hän tuli uudelleen ja raapi salaisen merkin Ali Baban oveen. Morgiana näki sen ja hymyili itselleen. Hän piirsi saman merkin jokaiseen oveen kadulla. Jälleen kerran rosvot petettiin. Kapteeni ymmärsi, että joku nokkela suojeli Ali Babaa.

Lopulta kapteeni teki rohkean suunnitelman. Öljykauppiaaksi naamioituneena hän lastasi neljäkymmentä suurta ruukkua muulien selkään ja käveli Ali Baban taloon. Yhdessä ruukussa hän kantoi öljyä. Muissa hänen miehensä piileskelivät, käpertyneinä pimeyteen, odottaen yötä.

"Rauha sinulle," sanoi kapteeni portilla. "Olen kauppias kaukaa kotoa. Saanko levätä pihamaallasi aamuun asti?" Ali Baba, luonnostaan antelias, toivotti hänet tervetulleeksi. Ruukut asetettiin seinää vasten. Illallinen keitettiin. Lyhdyt sytytettiin. Kaikki hymyilivät ja juttelivat.

Kun talo hiljenytyi, Morgiana meni hakemaan öljyä lampuille. Kulkiessaan ruukkujen ohi hän kuuli kuiskauksen: "Onko aika?" Morgiana jähmettyi. Hän koputti seuraavaa ruukkua. Toinen kuiskaus: "Pitääkö tulla ulos?" Hetkessä hän ymmärsi vaaran. Hän livahti takaisin sisään varoittamaan Ali Babaa. Yhdessä he tekivät suunnitelman.

Ali Baba lähetti pojan hakemaan kaupunginvartion, kun Morgiana puuhasteli pihassa, jotta "kauppias" ei epäilisi. Pian vartijat saapuivat hiljaa portille. Yksi kerrallaan he avasivat ruukut ja vetivät ulos piilotetut rosvot, jotka olivat liian hämmästyneitä taistellakseen. Miehet sidottiin ja vietiin pois. Kun kapteeni huomasi suunnitelmansa olevan pilalla, hän juoksi yöhön ja pakeni.

Päiviä myöhemmin rikas kauppias tuli Ali Baban taloon kauppaamaan ja juhlistamaan. Hän hymyili kohteliaasti, mutta Morgiana tunsi vilunväristyksen. Hänellä oli terävä silmä kasvoille, ja tämän hän muisti—rosvopäällikkö ilman naamioitaan. Viitan alta piilotettuna hän näki tikarin välähdyksen.

Morgiana pyysi Ali Babalta lupaa esittää tanssin vieraan kunniaksi. Hän kietoi huivin harteilleen ja otti pienen tanssijan terän, kuten viihdyttäjät joskus tekivät. Hänen askeleensa olivat sulavia ja nopeita. Pyöriessään hän tuli lähemmäs ja lähemmäs vierasta. Yhtäkkiä hän pysähtyi, osoitti terällään vieraan hihaa ja huusi: "Ottakaa hänet kiinni! Hän on neljänkymmenen rosvon kapteeni!" Talon miehet hyppäsivät eteenpäin ja pitivät kapteenia tiukasti. Tällä kertaa ei ollut pakoa. Vaara Ali Baban perheelle oli vihdoin ohi.

Ali Baba kääntyi Morgianaan kyyneleet silmissään. "Pelastit henkeni ja kotini—useammin kuin kerran," hän sanoi. Hän vapautti hänet palkinnoksi hänen rohkeudestaan ja viisaudestaan, ja Morgianan suostumuksella, kutsui hänet naimaan poikansa kanssa, josta tämä piti ja johon luotti. Heidän häissään oli paljon musiikkia, lamppuja ja naurua.

Siitä päivästä lähtien Ali Baba vieraili luolassa vain tarvittaessa, ei koskaan ahneudesta. Hän käytti rosvojen varastamaa kultaa auttaakseen perhettään, auttaakseen köyhiä ja korjatakseen rikkinäisiä teitä ja lähteitä, jotta koko kaupunki voisi kukoistaa. Hän piti sanat "Avaudu, seesami!" huolellisena salaisuutena, kunnes oli vanha ja harmaa, ja hän opetti lapsilleen olemaan rohkeita, rehellisiä ja ystävällisiä.

Ja niin rohkeuden, nopean ajattelun ja anteliaan sydämen kautta Ali Baba ja Morgiana muuttivat rosvojen tarinan turvallisuuden ja hyvyyden elämäksi. Näin seesamin oven salaisuudesta tuli tarina, joka kerrotaan sukupolvesta toiseen.