Aasi ja Sylikoira

Oli kerran Aasi, jonka Isännällä oli myös Sylikoira. Tämä Koira oli suosikki ja sai monta taputusta ja ystävällistä sanaa Isännältään, sekä valittuja paloja hänen lautaseltaan. Joka päivä Koira juoksi tapaamaan Isäntää, leikkisästi hyppien ympäriinsä ja hyppäten ylös nuolemaan hänen käsiään ja kasvojaan.

Kaiken tämän Aasi näki suurella tyytymättömyydellä. Vaikka hänet ruokittiin hyvin, hänellä oli paljon työtä; lisäksi Isäntä tuskin koskaan kiinnitti häneen huomiota.

Nyt kateellinen Aasi sai päähänsä typeryden, että kaiken mitä hänen tarvitsi tehdä voittaakseen Isäntänsä suosion, oli toimia kuin Koira. Niinpä eräänä päivänä hän jätti tallinsaja kalahti innokkaasti taloon.

Löytäen Isäntänsä istuvan illallispöydässä, hän potkaisi kantapäitään ja hihkuen tyhmästi, hyppeli iloisesti pöydän ympäri, kaataen sen tehdessään. Sitten hän asetti etutassunsa Isännän polviin ja rullasi ulos kieltään nuollakseen Isännän kasvoja, kuten hän oli nähnyt Koiran tekevän. Mutta hänen painonsa kaatoi tuolin, ja Aasi ja mies vieriv ät yhdessä rikkinäisten astioiden kasaan pöydästä.

Isäntä oli erittäin hälmistynyt Aasin oudosta käytöksestä, ja kutsuen apua, pian veti palvelijoiden huomion. Kun he näkivät vaaran, jossa Isäntä oli kömpelön elukon takia, he ajoivat Aasin pois takaisin talliin. Siellä he jättivät hänen surre maan typeryyttä, joka oli tuonut hänelle vain Isännän epäsuosion.